|
|
|
|
|
Ruotsi: Burmilla Burmilla on melko uusi kissarotu, joka sai alkunsa vuonna 1981 kun paronitar Miranda von Kirchbergin lila burmanaaras tuli vahingossa chinchillan persialaisuroksen astumaksi. Vahingosta oli seurauksena neljä pentua ja näistä alkoi koko rodun kehitys. Pennut tietysti olivat risteytys molempien vanhempien ominaisuuksia, mutta paronitar alkoi toimia tarmokkaasti uuden rodun parissa. Rotu on hyväksytty FIFéssä vuonna 1995 ja jo heti seuraavana vuonna saapuivat ensimmäiset burmillat Suomeen. Burmilla on keskikokoinen kissa, joka rakenteeltaan muistuttaa burmaa, mutta on kuitenkin pehmeämpi. Tavoitteena on ollut kissa, joka tyypiltään muistuttaa burmaa mutta väritykseltään chinchilla persialaista. Burmillanaaraat painavat yleensä noin 3 kg, urokset jopa 5 kg. Burman vihreät silmät ovat suuret ja kaukana toisistaan, korvat ovat keskikokoiset tai isot ja otsa pyöristynyt. Burmillan hännän tulee kaventua kärkeä kohden, joten se ei saa muistuttaa persialaisen lyhyttä ja tanakkaa häntää. Burmillan pienet sievät tassut ovat ovaalinmuotoiset. Turkki on silkkinen ja lyhyt ja turkinhoito on erittäin
helppoa. Näyttelyissä burmillat jaetaan värityksen mukaan kahteen ryhmään.
I ryhmä käsittää värimuunnokset musta-, sininen-, suklaa-, lila-, kaneli-
ja beige shaded silver tai chinchilla. II ryhmä puolestaan käsittää
värimuunnokset punainen-, Luonteeltaan burmillat ovat seurallisia, vilkkaita ja ihmisrakkaita. Ne ovat myös melko puheliaita. Taustoistaan johtuen burmillat voivat toisinaan saada myös pitkäkarvaisia pentuja, mutta niitä ei hyväksytä kissanäyttelyihin. Burmilla on toistaiseksi hyvin vähälukuinen kissarotu Suomessa: kasvattajia on vain muutama ja kissojakin ainoastaan viitisenkymmentä. Aktiiviset ihmiset ovat kuitenkin perustaneet burmilloille oman rotuyhdistyksen ja käyvät burmillojensa kanssa ahkerasti kissanäyttelyissä.
Lähteet:
WSOY Suuri Kissakirja osa 3 |
|
© Tabby 2003-2008 |
|
