|
|
Vaisu
1999-2001
Aina kysyn itseltäin,
miksi silloin lähdit pois.
Miksi en tiennyt, että en voi nähdä sinua enää.
Turhaan huusin ääneni käheäksi, vaikka sinä rakas tullut et.
Etsin kaikkialta sua, vuoden jos toisenkin.
Koskaan en täysin tajunnut, olet poissa nyt ja ain.
Joskus aina edelleen sua huudan turhaan takaisin.
Ei jäänyt jälkeäkään susta, vain kori tyhjä ja kylmä.
Koskaan en voi olla varma, mikä sinut vei.
Toivon kipinä syttyy sisälläin aina uudelleen.
Nyt vihdoin hyväksyn sen, kun tämän sulle kirjoitan.
Olet poissa nyt ja ainiaan, en sua enää maan päällä nää.
Mutta ehkä joskus vielä näen sut, jos silloin vielä tunnet mut.
Yhdessä kävelemme sateenkaarisillalle.
Sinä, minä ja kaikki joita rakastit.
Vaisulle, kissalle, joka oli kiltti ja ihmisrakas, mutta luonto hänet vei
pois aivan liian aikaisin.
Rakkaudella sinulle, Vaisu
Henriikka
Jaksa odottaa, niin minäkin jaksan.
|
