|
|
Reetu
Reetu tuli meille aprillipäivänä 2001. Menimme valitsemaan kissaa
kasvattajilta ja Reetu käveli luoksemme nuuhkimaan ja kiehnaamaan. Päätös
oli selvä. Nimeksi annoimme Reetu, joka on peräisin 'Kissaperhe'-
satukirjasta, vaikka monet tutut kysyivätkin, tuliko nimi Frederikistä.
Reetu oli harvinaisen seurallinen kissa; siinä missä muut olisivat välillä
nukkuneet tai levänneet, Reetu pomppasi syliin, leikki lasten kanssa tai
kiehnäsi jaloissa. Kesäisin, kun istuimme aurinkoisella terassilla, Reetu
pyöriskeli koivet taivasta kohti lämpimällä betonilla. Yöt se nukkui aina
jonkun omistajansa jaloissa. Reetu oli hellyyttävä, eikä sen värikään
ollut kovin tavallinen: harmaa. Reetu sai kulkea vapaana luonnossa, koska
sitä ei olisi mitenkään pysytty pitämään valjaissa, niin utelias se oli.
Reetu oli hyvin usein yöt ulkona, reissulla, mutta aina aamuisin sen pieni
harmaa pää pilkisti terassin ikkunasta, innokkaana aterialle. Eräänä
aamuna, Reetua ei näkynytkään ikkunasta. Ei se ollut itsessään mikään
kauhu-uutinen, olihan se ollut parhaimmillaan 2 vuorokautta matkoilla.
Huolestumiseen kuitenkin oli aihetta, koska mirriä ei näkynyt kotiin 4
seuraavanakaan päivänä. Se oli yhteensä 5 vuorokautta kateissa, kunnes
eräänä iltana, kuulin jälleen terassin ovelta sen miukunan ja tassuttelun
ja olin iloinen: Reetu oli kotona!
Menimme kaikki heti sen luokse ja huomasimme, että sen jalka ei ollut
kunnossa. Veimme sen seuraavana päivänä eläinlääkärille. Jalassa oli
hermovaurio. Se ei kuitenkaan ollut ratkaiseva vaiva. Noin viikon se sai
olla vielä kotona, kunnes elimistö ei enää kestänyt ja Reetu oli
päästettävä Sateenkaarisillalle. Nyt Reetun on hyvä olla.
Tiedän, että vieläkin, joskus, Reetun pää pilkistää terassin ikkunasta ja
vieläkin se joskus nukkuu minun kanssani, muttemme me vain näe sitä. Reetu
on silti aina kanssamme.
Rakasta Reetua kaipaamaan jäi koko perhe. Emme unohda sinua koskaan! <3
|
