|
|
Kitta
Muistan selvästi sen kesän, kun näin sut
ensimmäistä kertaa.
Olit niin pieni, juuri silmät vasta auenneet, ja emo kuollut.niinpä
sitten syötin ja juotin sinua, pesinkin kun sotkit aina itsesi. Tulit
minulle todella tärkeäksi, niinpä sitten minun oli sinut otettava.
Kolme vuotta kului, sait elää vapaana, tiesin kyllä vaaroista, mutta
ajattelin, että parempi elää lyhyt ja onnellinen elämä kuin päinvastoin.
Sitten huhtikuussa kävi niin, että löysin sinut kuolleena ojasta,
olin suunniltani surusta, mutta aika paransi haavat, tai ehkei koskaan
täysin, sillä vieläkin ikävöin sinua ja olen näkevinäni sinut milloin
missäkin.tai ehkä todella tuletkin välillä tapaamaan minua, toivon niin.
Tulet aina elämään muistoissamme.
|
