|
|
Flecky
16.6.1996 - 19.8.2005
Meidän rakas Flecky ei
ollut varmasti sunnuntaina syntynyt, sillä niin katkera oli hänen
kohtalonsa. Löysin sinut eräästä eläinkodista, jossa kyyhötit pelokkaana
aivan mökkisi takaseinässä. Et ollut paljon rakkautta saanut osaksesi,
ainostaan huonon kohtelun, sielullisesti ja ruumiillisesti. Pelkosi saimme
yhdessä poistettua, mutta ruhjoutunutta ruumistasi ja terveyttäsi eivät
edes lääkärit voineet parantaa, joskin se välillä siltä näytti.
Sinä olit aina hiljainen, et kyennyt edes naukumaan, koska äänijänteesi
oli rikottu, mutta kuorsata osasit hyvin, ääni oli rauhoittavan tasainen.
Sinä olit aina lähellä, odotit jo eteissessä, kun tulimme kotiin töistä,
tunsit askeleet tai auton äänen, sinä odotit meitä.
Sinä olit kaikkien rakastama hyväilyjesi vuoksi, et tehnyt kenellekään
pahaa, oli ystävällinen, tervehdit kaikkia. Kaikki tunsivat sinut
lentokentillä ja ihailivat sinua rauhallisena matkustajan.
Sinun aikasi kello oli tikittänyt loppuun, et jaksanut enää - ja juuri
silloin, kun me emme olleet kotona. Yksin taistelit halvautumista vastaan
ja etsit turhaan meitä. Sinä olit aina meille, kun me sinun läheisyyttä
tarvitsimme, mutta me emme ollet sinun hädässä saapuvilla.
Flecky, me taistelimme ja kärsimme yön yhdessä lääkärin käynin jälkeen. Me
tajusimme päässämme, ettet voi halvautuneena kävellä, mutta emme
sydämmessä, miksi juuri nyt sinun pitää lähteä.
Meidän piti antaa sinun lähteä, vaikka silmissäsi oli pyyntö jäädä.
Flecky, me rakastimme sinua ja meidän sydämessä olet aina lähellä, ja
joskus kuulemme vieläkin melkein 4 kuukauden päästä hiljaisen naukumisesi,
ja se tekee hyvää tietää, että et ole unohtanut meitä.
Flecky, me kiitämme sinua ajastasi meidän kanssa, vaikka se kesti vain 5,5
vuotta, sinä olit meille rakkautta, kärsivällisyyttä ja hiljaisena seurana
yksinäisyydessä.
Me kaipaamme sinua, ja se koskee, sinun kissaäitisi ja kissaisäsi |
