10 Kasvatus eri maissa (Luettu 4922 kertaa)
abcdrf
Karvinen
**
Poissa



Viestejä: 291
Sijainti: Jyväskylä
Liittynyt: 20.04.2012
Kasvatus eri maissa
09.04.2015 klo 20:05:42
Tulosta viesti  
Täydensin parin rodun osalta kissojen tietoja kun löysin kahden uuden maan FIFe-järjestön avoimet kissarekisterit. On kuulkaa opettavaista tämä kissarekisteriin kissojen lisääminen - opin jälleen kerran arvostamaan suomalaiskasvattajien työtä...

Meillä ehkä kissamarkkinat ovat sen verran pienet, että se pistää väkisinkin suunnittelemaan kasvatusta tarkemmin (toki myös ne rodut, joihin lisäilin kissoja, ovat joko äärimmäisen pieniä (turkkilainen angora) tai suhteellisen pieniä rotuja (venäjän sininen) kissojen määriä ajatellen siis), mutta ei tarvitse mennä "merta edemmäs kalaan" kun huomaa selvän eron kasvatuksen tasossa. Nyt siis löysin Suomen Kissaliiton sivuilta ja Tanskalaisen sisaryhdistyksen rekisterit (ja Ruotsin rekisteri onkin ollut jo kauemmin tiedossa).

Suomessa pyritään selvästi sekä mataliin sukusiitoskertoimiin että rajataan samalla yhdistelmällä teetettyjen pentujen määrät pääsääntöisesti minimiin (vain joissain tapauksissa käytetään samaa kissaa useamman kerran - tietyt kasvattajat toki Suomessakin harrastavat tätä mutta yleensä hekin kuitenkin käyttävät matadorejaan useammalle eri partnerille).  Mutta Tanskassa näyttää olevan tapana toistaa samaa yhdistelmää kerta toisensa jälkeen toistaen ja toistaen - isoilla kasvattajilla näyttää olevan samaan aikaan käytössä vain yksi siitosuros ja kaksi tai kolme naarasta joilla sitten teetetään ja teetetään pentueita (voisi sanoa liukuhihnalta).
Toisaalta sukusiitoskertoimet (muilla kuin näillä usein toistetuilla yhdistelmillä) saattavat edelleenkin olla kohtalaisen korkeita. Ruotsissa sukusiitoskertoimet ovat korkeampia, mutta  vastaavanlaista "pentutehtailua" kuin Tanskassa ei ole näkyvissä (ehkä heilläkin markkinat ovat pienehköt, eikä kissat mene kaupaksi siis samalla tavalla kuin Tanskassa). Mutta toki sekä Ruotsissa että Tanskassa saattaa yhdellä uroksella olla näin suomalaisittain katsottuna huikeita jälkeläismääriä (samalla saattaa olla hyvinkin lähellä tai pahimmillaan jopa pitkälti yli 100 jälkeläistä).

Oletteko havainneet samaa / mitä mieltä olette kasvatuksen tasosta meillä ja muualla?
  

Koti ilman kissaa on vain talo!
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
4Cats
Leijona
****
Poissa


Miau

Viestejä: 1323
Sijainti: Helsinki
Liittynyt: 16.11.2009
Sukupuoli: Nainen
Re: Kasvatus eri maissa
Vastaus #1 - 10.04.2015 klo 14:32:47
Tulosta viesti  
En osaa sanoa muuten kasvatuksesta laajemmin eri maissa, mutta ihan kommenttina, että onko tuo saman yhdistelmän toistaminen huonokaan asia rodulle, jos niistä vaikka vain paria käytetään jalostukseen ja loput menevät lemmikeiksi. Eikö nimenomaan tällöin ole enemmän varaa valita tästä yhdistelmästä, sisarustenkin geenit kun saattavat olla melko erilaisia. Tämä tietysti pätee vain jos kysyntää pennuille riittää tarpeeksi. Kissoja  kun kuitenkin ensisijassa pitäisi mielestäni kasvattaa lemmikeiksi.

Liika sisäsiitos ja linjaaminen on aina huono rodun terveydelle, vaikka sillä tietysti saadaan nopeiten "näyttelytuloksia". Pienessä rodussa tätä ei oikein voi täysin välttääkään, mutta sitä en ymmärrä, että tehdään isommissakin roduissa.
  
Sivun alkuun
WWW  
IP kirjattu
 
abcdrf
Karvinen
**
Poissa



Viestejä: 291
Sijainti: Jyväskylä
Liittynyt: 20.04.2012
Re: Kasvatus eri maissa
Vastaus #2 - 10.04.2015 klo 23:07:34
Tulosta viesti  
Hyvä kommentti - mitähän mieltä muut ovat tuosta pennuttamisesta toistuvasti tai pennuttamisesta lemmikkikkissaksi lähinnä (sinänsä olen samaa mieltä, että pääosa pennuista menee ja on syytäkin mennä lemmiksi, mutta kasvatusta tehdään kuitenkin rodun kehittämiseksi, ei vain siksi, että saadaan lemmikkikissoja)?

Tosiaan, onhan siinä useissa pennuissa (olettaen, että kysyntää on ja voi tehdä paljon pentueita) varaa valita se paras yhdistelmästä ja näin se voisi olla hyvä vaihtoehtokin. Mutta valitettavasti havaittavissa oli se, ettei niistä yhdistelmistä valittu välttämättä yhtään pentua - jolloin se ei edistä kasvatusta.

Toinen tekijä, joka heikentää jalostusta, on se, etteivät sukupolvet vaihdu kun siis niitä jälkeläisiä ei käytetä - ja oletus kai on, että uusi sukupolvi on parempi kuin edellinen (muutenhan kyse ei ole jalostuksesta). Eli kehitystä ei tapahdu, kun uusia variaatioita ei synny - ja samalla geneettinen monimuotoisuus kärsii, kun niitä uusia yhdistelmiä ei muodostu. Eli materiaali kapeutuu, kun uutta materiaalia ei synny. Ja lopulta se ainakin pienissä roduissa siis vaikuttaisi myös sukusiitoskertoimiin - kun ei ole materiaalia, ei ole varaa / mahdollisuuksia valita kaukaisempia sukulaisia, kun niitä ei ole tarjolla (ei ole syntynyt).

Näissä molemmissa roduissa, joita olen kirjannut, on ongelmana se, ettei niitä ulkosiittoisia kissoja tahdo löytyä -  siis ei koko maapallolta, ongelma ei ole siis kansallinen vaan kansainvälinen, koko rotua koskeva ongelma. Ja kun tämä on tilanne, sukusiitoskertoimet lähtevät pakolla nousuun, vaikka kuinka pyrittäisiin pitämään sukusiitos pienenä. Vielä tilanne ei ole toivoton, mutta molemmissa roduissa on nähtävissä se, että tilanne on vaikeutumassa (tosin eri syistä osittain). Ja todettava toki sekin, että suomalainen kasvatus on edelleen kohtalaisen hyvällä tasolla (toivottavasti) - toisen rodun osalta tosin viime vuoden sukusiitoskertoimien keskiarvo oli noussut rutkasti Suomessa ja sanoisin, että toivottavasti vain tilapäinen tilanne. Toisen rodun osalta tilanne on suorastaan loistava edelleen - tosin heikentynyt hitaasti.

  

Koti ilman kissaa on vain talo!
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
4Cats
Leijona
****
Poissa


Miau

Viestejä: 1323
Sijainti: Helsinki
Liittynyt: 16.11.2009
Sukupuoli: Nainen
Re: Kasvatus eri maissa
Vastaus #3 - 11.04.2015 klo 02:20:56
Tulosta viesti  
Tuo on kyllä totta, että eipä ne pennut rotuun vaikuta, jos niitä ei käytetä edelleen.

Mutta pitääkö kasvatuksen yleensäkään olla "jalostamista" vai pitäisikö sen olla enemmänkin terveyden ja ominaisuuksien säilyttämistä?

Tuo jalostuksen aate kun on nimenomaan johtanut siihen linjaamiseen ja sisäsiitoksen käyttämiseen, sillä kun saadaan niitä nopeita tuloksia erityisesti ulkonäössä. Siitä on seurannut myöskin se, että monessa rodussa ei todella enää se ulkosiitos enää onnistu, kun kaikki on jo sukua toisilleen ainakin jotain kautta.

Itse alan olla melkoisen kyyninen sille, että rotukasvatus koskaan muuttuisi terveelle tasolle ja oikeasti myöskin eläinten terveyttä edistäväksi. Vaikka positiivisiakin merkkejä välillä näkyvissä, niin ikävä kyllä myöskin niitä päinvastaisia Surullinen.
Enemmän ne on jo tehtyjen virheiden parsimista mitä terveyden eteen tehdään, eikä edes riitä niihin.
  
Sivun alkuun
WWW  
IP kirjattu
 
abcdrf
Karvinen
**
Poissa



Viestejä: 291
Sijainti: Jyväskylä
Liittynyt: 20.04.2012
Re: Kasvatus eri maissa
Vastaus #4 - 11.04.2015 klo 11:08:46
Tulosta viesti  
Olen joskus ihmetellyt sitä ajattelutapaa, että jalostus on vain ulkoisten ominaisuuksien kehittämistä, kuten moni tuntuu sanasta "jalostus" ajattelevan. Itselleni se aikanaan oli sekä terveyden, luonteen että ulkoasun jalostamista - mutta tosiaan ainakin koirapuolella tunnutaan ajattelevan että jalostus ja terveyden vaaliminen ovat kaksi eri asiaa (tai ettei terveyden vaalimista ajatella lainkaan - en ole varma kummasta on kysymys).

Mutta terveyden vaaliminen on aika laaja asia ja monimutkainen asia kaiken kaikkiaan. Kai nykypäivänä rotukissakasvatuksessa pyritään ehkäisemään perinnöllisiä sairauksia siltä osin kuin niitä testein pystytään ehkäisemään. Mutta trveys on paljon laajempi kysymys, johon kuuluu yhtenä merkittävänä osana myös geneettinen monimuotoisuus.

Mutta myös terveyteen siis kuuluu se, että jalostukseen tarkoitettuja eri sukua olevia kissoja on tarjolla riittävästi - sen lisäksi tietysti se, että jalostukseen käytettävät kissat ovat terveitä. Ja terveitä on toki enemmän jos kissojakin on enemmän - toisaalta myös niin, että mitä enemmän jälkeläisiä, sen varmemmin tiedetään ovatko vanhemmat terveitä (periyttävätkö jotain sairautta vai eivät - siis jos ajatellaan niitä sairauksia joita ei testein saada selville). Ja tietenkin sitä suurempi varmuus, mitä vanhempia jälkeläiset ovat. Siinä mielessä suuri pentumäärä voisi auttaa myös terveyden vaalimisessa.

Mutta toisaalta, jälkeläinenhän voi osoittautua sairauden kantajaksi, vaikka vanhemmat vaikuttaisivat terveiltä. Mutta geneettinen monimuotoisuus vähentää sairauksia, siis myös perinnöllisten sairauksien esilletuloa. Ja geneettistä monimuotoisuutta ei siis edistetä, jos samalla yhdistelmällä toistetaan kerta toisensa jälkeen pentueita, vaan se kaventaa materiaalia ja geneettistä monimuotoisuutta.

Ja sitten tietysti terveyden näkökulmasta voidaan jalostusta (jos se käsitetään siis laajempana asiana kuin pelkästään ulkomuotokasvatuksena) harrastaa siten, että jalostukseen käytetään pentueesta kissaa, joka on todettu testein terveeksi (ei-kantajaksi) - eli käytetään ehkä jopa kissaa, joka on todettu kantajaksi, mutta toinen osapuoli on terve. Ja tästä pentueesta valitaan jalostukseen kissa, joka todetaan terveeksi (ei-kantajaksi). Tätäkään jalostusta ei tapahdu, jos yhdistelmää toistetaan ja toistetaan...

Mutta rotukissojen ja rotukoirien terveyden heikkeneminen siis johtuu kai pääosin siitä, että geenipooli on kaventunut liiaksi. Ja se johtuu pitkälti siitä, että ulkoasukasvatuksen takia on käytetty vain joitain yksilöitä jalostukseen (eli karsittu ulkomuotoseikkojen takia jalostukseen käytettäviä yksilöitä liikaa) ja lisäksi että tiettyjä ominaisuuksia on haluttu korostaa erityisesti eli on käytetty sisäsiitosta jalostuskeinona - jolloin tietysti sekä se ulkoasu mutta myös ne perinnölliset sairaudet ovat korostuneet (ja kun kissan geeneistä ei ole tarpeeksi tietoa, on näin saattanut tulla esille sairauksia, joita ei ole tunnettu aiemmin linjassa olevan).  Ja tämä on tietysti taustalla edelleen kasvatuksessa - geenit jotka on menetetty joskus muinoin, eivät palaa takaisin, vaikka kuinka nyt pyrittäisiin pitämään geenikanta mahdollisimman laajana. Ja niitä geenejä on taidettu menettää jo todella paljon...

Eli yksinkertaistettuna - saman yhdistelmän toistamista kerta  toisensa jälkeen pidetään juuri terveyden kannalta ongelmallisena / haitallisena ja ehkä lähinnä juuri siksi, että se kaventaa geneettistä monimuotoisuutta. Eli ne kasvattajat, jotka korostavat terveyttä, ovat sitä mieltä, että pitäisi käyttää mahdollisimman montaa eri jälkeläistä kasvatuksessa ja niitä sitten vain yhden tai kahden pentueen tekemiseen (ja jälleen niiden jälkeläisistä useampia ja vähemmillä pentueilla / kissa) - ulkomuotojalostusopeissa taas korostetaan sitä, että pitää valita yksi kissa, jota käytetään jalostukseen ja sitä sitten mahdollisesti enemmän (tosin sitäkin vain sen verran kuin sen kissan osuus kokonaisuudesta on eli pitää määrä vakiona - toistohan lisää määrää).
  

Koti ilman kissaa on vain talo!
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
4Cats
Leijona
****
Poissa


Miau

Viestejä: 1323
Sijainti: Helsinki
Liittynyt: 16.11.2009
Sukupuoli: Nainen
Re: Kasvatus eri maissa
Vastaus #5 - 11.04.2015 klo 16:15:53
Tulosta viesti  
Näinhän se on, että jalostuksen pitäisi olla muutakin kuin ulkonäköjalostusta.

Tuosta saman yhdistelmän toistamisesta, siinä myöskin tulevat tod. näköisemmin esiin myöskin vanhempien kantamat terveysongelmat. Koskaan ei kuitenkaan tule tilannetta, että kaikille löytyisi testiä... tai niitä yksinkertaisesti olisi silloin niin paljon, että se olisi sula mahdottomuus.

Moni rotu on ongelmissa juuri sen tähden, että se muotovalio, joka sitten aikaisen pennuttamisen takia löytyy lopulta aika monesta sukutaulusta, on ollut vakavan taudin kantaja ja kun ongelmat tulevat lopulta esiin, suurin osa rodusta onkin jo kantajia.

Eihän näihin yksiselitteistä ratkaisua löydy. Lopulta kuitenkin vain ne yksilöt joita käytetään jalostukseen vaikuttavat rodun terveyteen jatkossa.

Siitä ei varmasti tarvitse kiistellä kuinka haitallista pieni populaatio ja sisäsiitos on. Siitä kai ihan tarpeeksi tutkimusnäyttöä. Tätähän rotukasvatus on puhtaasti varsinkin pienessä rodussa, jos pidetään tiukasti kiinni "puhdasrotuisuudesta" ja papereista. Alkuperäisissä roduissa rodun ominaisuudet ovat yhdenmukaistuneet ja syntyneet siitäkin huolimatta, että sinne on vääjäämättä eksynyt myöskin ihan muita geenejä sekaan, mikä on nimenomaan lopulta tarpeellista. Nyt rodut koko ajan jaetaan entistä pienempiin alarotuihin, mikä entisestään pahentaa tilannetta.

Ihan kaikki kissarodut ovat lopulta hyvin lähellä vielä toisiaan jos verrataan esim koiriin ja paljon olisi pelastettavissa, jos todella käytettäisi apuna maatias- ja kotikissakantoja sekä muita rotuja. Risteytyksissä päästään hyvin nopeasti alkuperäisiin ominaisuuksiin ulkonäössä.Mutta tämähän ei tietysti tiukkaan ulkonäköjalostukseen, kun jokaisen pennun kohdalla pyritään siihen "näyttely-yksilöön". Tavoite siitä, että pennut ja rodun yksilöt olisivat mahdollisimman "tasalaatuisia" on ristiriidassa pahasti geenien monimuotoisuuden säilyttämisen kanssa. Tämähän on ikävä kyllä se koko rotujalostuksen idea eli täysi umpikuja.

Niin kauan kuin tuosta edellä mainitusta jalostuksen ideasta ei luovuta ja todella siirrytä enemmän ajattelemaan kasvatusta rakkaiden lemmikkien kasvatuksena ja niiden ominaisuuksien ja terveyden vaalimisena ja säilyttämisenä ja sallien joustavammin risteytykset, asia ei muutu . (Selvyyden vuoksi, en todellakaan ajattele myöskään, että risteytykset ovat oikotie onneen, näinhän ei toki ole, kyse on perimässä lopulta aina tod. näköisyyksistä).

Itse olen jopa niin "pessimisti", että pelkään, että kun nykyisistä kissoista aika jättää, löydänkö enää tervettä lemmikkiä itselleni Surullinen.
  
Sivun alkuun
WWW  
IP kirjattu
 
abcdrf
Karvinen
**
Poissa



Viestejä: 291
Sijainti: Jyväskylä
Liittynyt: 20.04.2012
Re: Kasvatus eri maissa
Vastaus #6 - 12.04.2015 klo 19:48:42
Tulosta viesti  
Olen odotellut nykyrotukissakasvattajien kannanottoa asiaan - mutta ehkä he eivät halua ottaa kantaa asiaan... kun taitaa olla niin, ettemme me kaksi saa kovin suurta väittelyä asiasta, kun me taidamme olla aika samoilla linjoilla kasvatuksesta.

Niinhän se on, että näyttely-orientoitunut kasvatus johtaa monilta osin väärään suuntaan, kun siis se perusajatus (pyrkimys tasalaatuisuuteen) on väärän suuntainen ajatusmalli. Tosin eipä tuo näyttelykasvatus taida olla tasalaatuisuuteen pyrkimistä, vaan tietyn yksittäisen ominaisuuden korostamista tietyllä ajan hetkellä - ja kun sitten suositaan juuri tätä yhtä ominaisuutta ja ne muut jätetään pois jalostuksesta, kapeutetaan kantaa enemmän kuin  kokonaisvaltaisella kasvatuksella. Näin oli ainakin silloin kun itse olin mukana harrastuksessa, en tiedä, onko nykyisin suunta toisenlainen (mielikuva on, ettei tilanne ole muuttunut, nyt vain voi olla joku toinen ominaisuus se haluttu ominaisuus - ja järjettömintähän on se, kun tämä ominaisuus ei rajoitu yhteen rotuun, vaan tietyt ominaisuudet halutaan kaikkiin vähänkään samantyyppisiin rotuihin - joskus se oli siamilaistyyppi kaikkiin siroihin rotuihin, jossain vaiheessa taisi olla "lättänaama" kaikille vankkarakenteisille puolipitkäkarvoille jne.)

Valitettavasti minullakin on käynyt tuo sama pessimistinen ajatus kuin 4Catsillä siitä, löytyisikö enää tervettä kissaa rotukissoista - ja siksi tuntuu kaiken aikaa houkuttelevammalta vastuullisesti kasvatettu maatiaiskissa - mutta kun sekin taitaa olla enemmän utopiaa kuin todellisuutta. Toinen mikä johtaa kokoajan enemmän tuohon suuntaan, on se, kun tuntuu, että kasvattajat rajoittavat liiaksi "palvelijakandidaatteja" - minä kun haluan päättää itse miten kissani hoidan ja mitä kissani kanssa teen jne. (nuo vaatimukset kun eivät tahdo olla enää järkiperäisiä ja usein taitaa olla myös niin, että kasvattaja vaatii kasvattinsa tulevalta omistajalta enemmän kuin itseltään - ja luultavasti lisäksi pystyisin tarjoamaan kissoille paremmat olosuhteet kuin kasvattaja itse pystyy (mutta luultavasti siis kasvattajan mielestä vääränlaiset olosuhteet) ja esimerkiksi kasvatusajatuksiltani olisin huomattavasti kriittisempi kuin kasvattaja olisikaan jne.).

Olen toki tietyssä suhteessa täysin samaa mieltä 4Catsin kanssa tuosta kasvatuksen ideologiasta - mutta tiedän myös sen, että luultavasti kasvatus loppuisi kokonaan jos ei olisi näyttelyharrastusta. Näyttelytoiminta on kasvatuksen motivaattori, terveys ja lemmikkien kasvatus ei ole.

Roturisteytykset eivät ehkä ole oikotie onneen, mutta kyllä sen ongelmia ainakin aikanaan ylidramatisoitiin. Eivät ne kaikki sairaudet esille tule roturisteytyksissä maksimaalisesti, kuten joskus tunnuttiin ajattelevan. Jokaisella kissalla on virhegeenejä perimässään paljon enemmän kuin mitä tunnetaan, mutta geneettinen monimuotoisuus vaikuttaa niin, että ne perinnölliset sairaudet tulevat esille harvemmin - ja se siis perustuu siihen, että jos samaan geenilokukseen on tarjolla useampia erilaisia geenejä, todennäköisyys sille, että juuri ne kaksi samaa sairausgeeniä osuvat jälkeläiselle on pienempi. Ja roturisteytyksien kautta siis geneettinen monimuotoisuus kasvaa todennäköisesti. Totta, roturisteyksillä saatetaan huonoimmillaan luoda tilanne, että rotuun tulee uusi sairaus - mutta todennäköisesti ne hyvät puolet ovat merkittävämmät kuin tuo riski, että rotuun tulee uusi sairaus (ainakin jos risteytys tehdään huolellisesti ja maltillisesti). Todennäköisesti kuitenkin se suurempi murhe taitaa olla sittenkin se, että rodun ulkomuotoon tulee uusia (ei-toivottuja) ominaisuuksia (ja tämä pelko siis peiteltiin tuolla sairauksista hössöttämisellä).

Mutta uudet rodut eivät ole sen parempia kuin vanhatkaan - koska yleensä uuden rodun kehittämiseen kuuluu vaihe, jolloin jälkeläisistä halutaan niitä "tasalaatuisia" ja tämä ainakin ennen vanhaan tarkoitti useimmiten rankkaa sisäsiitosta.  Ja sama toki on ainakin aikanaan koskenut yhtä lailla niitä uusia värimuunnoksia jne. joita risteytyksillä on haettu, koska se ominaisuus täytyy vakiinnuttaa rotuun.
  

Koti ilman kissaa on vain talo!
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
MomoSan
Maitoviiksi
Poissa


Täällä on kivaa. :)

Viestejä: 44
Liittynyt: 23.08.2014
Re: Kasvatus eri maissa
Vastaus #7 - 12.04.2015 klo 20:51:32
Tulosta viesti  
abcdrf kirjoitti 12.04.2015 klo 19:48:42:
Toinen mikä johtaa kokoajan enemmän tuohon suuntaan, on se, kun tuntuu, että kasvattajat rajoittavat liiaksi "palvelijakandidaatteja" - minä kun haluan päättää itse miten kissani hoidan ja mitä kissani kanssa teen jne. (nuo vaatimukset kun eivät tahdo olla enää järkiperäisiä ja usein taitaa olla myös niin, että kasvattaja vaatii kasvattinsa tulevalta omistajalta enemmän kuin itseltään - ja luultavasti lisäksi pystyisin tarjoamaan kissoille paremmat olosuhteet kuin kasvattaja itse pystyy (mutta luultavasti siis kasvattajan mielestä vääränlaiset olosuhteet) ja esimerkiksi kasvatusajatuksiltani olisin huomattavasti kriittisempi kuin kasvattaja olisikaan jne.).


Mitä rajoittamista tuo siis tarkoittaa? Eikö kasvattajat lähinnä ole tarkkoina silloin jos kyseessä on sijoitukseen tuleva kissa, jolloin kaikenlaiset hoito-ohjeet onkin melko perusteltuja? Monet tietysti toivovat aktiivisen rodun kissalle esim. ulkoilumahdollisuutta, ja käsittääkseni jotkut nimenomaan toivovat näyttelyissä käyttämistä... Monia rotuja on kuitenkin aika hyvin saatavilla ja niistä saa maksaa ihan hyvää hintaa, niin en oikein osaa kuvitella mikä seikka ns. perusvastuullisessa kissanhoidossa ja elämäntavassa rajaisi ostajan ulos? Minulla ei ole paljonkaan tietoa tai kokemusta kissankasvatus-skenestä, joten näitä asioita on kiinnostavaa kuulla.

abcdrf kirjoitti 12.04.2015 klo 19:48:42:
Näyttelytoiminta on kasvatuksen motivaattori, terveys ja lemmikkien kasvatus ei ole.


Kyllä kai hyvien (eli tietyillä ominaisuuksilla ja luonteilla varustettujen ja terveiden) lemmikkien kasvatus on varmasti myös aika iso motivaattori? Luulisi, että kissoja ja koiria kasvatetaan ja myydään nimenomaan lemmikeiksi. Ei kai kissanäyttelyissäkään käy kuin murto-osa rotukissoista, ja loput ovat ihan vaan lemmikkejä? Useimmille eläintenomistajillekin sen lemmikin rotu on tärkeä, vaikkei sitä käytä näyttelyssä - kunhan vaan halutaan pikkuriikkinen valkoinen koira, karvaton ufosilmäinen kissa tai mahdollisimman aktiivinen ja villieläimen näköinen pikkuleopardi omaan kotiin asumaan. Näyttelyt on kasvattajille toki mainiota mainosta ja mahdollisuus todistaa myös asiakkaille, että juuri heidän kasvatuskissoissaan rotu on erinomaisesti juuri sellainen kuin mitä sen odotetaan olevan. Vaan eipä kaikki kasvattajat edes näyttelyitä kaikkia käyttämiään kissoja kovin ahkerasti. Ja eipä myöskään kaikkia lemmikkikissan ostajia hetkauta emon näyttelymenestys.

Meilläkin on vaan lemmikkikissa, mutta juuri vastuullisuuden ja taustojen takia halusimme rekisteröidyn rotukissan. Ja sitten olikin varaa valita vaikka millainen ihanuus! Minusta on ihanaa, että on olemassa niin erilaisia hienoja kissarotuja. Joten jotenkin ajattelisi, että kasvattajatkin kasvattaisivat sitä rotua mihin nyt ovatkaan hurahtaneet ihan terveellä järjellä, eikä vaan äärimmäisyyksiin pyrkien.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
abcdrf
Karvinen
**
Poissa



Viestejä: 291
Sijainti: Jyväskylä
Liittynyt: 20.04.2012
Re: Kasvatus eri maissa
Vastaus #8 - 12.04.2015 klo 23:11:20
Tulosta viesti  
Mukavaa, että mukaan tuli muitakin kirjoittajia, vaikka toki vähän eri asiaan kuin alkuperäinen kirjoitus oli.

Ymmärsinkö oikein, että MomoSan et ole kasvattaja? Kirjoituksesi vaikutti ainakin siltä. Kasvattajien ja lemmikkikissojen / -koirien omistajien näkemykset asiasta ovat aika erilaiset. Tottakai suurin osa kissojen omistajista haluaa vain lemmikin itselleen ja tottakai kasvattajat myyvät niitä lemmikkejä heille - mutta onko se motiivi kasvatukselle? Siis että vain lemmikkejä? Ainakin minut haukuttiin aikanaan useamman kerran (muiden kasvattajien toimesta) kun ilmoitin, että haluan kasvattaa ensisijaisesti lemmikkejä (joka minulle tarkoitti mahdollisimman tervettä ja hyväluonteista kissaa) - se kun ei saanut olla ensisijainen tavoite, vaan se, että kissa on mahdollisimman "rodunomainen" (joka tarkoitti siis sitä ulkoasua, joka mitataan näyttelyissä - ja joka saattoi poiketa esimerkiksi standardeista).
Ei, motiivi oli siis se näyttelykissan kasvattaminen - mutta kun kaikista kissoista ei ole näyttelykissaksi, muut myydään lemmikeiksi ja vain se paras (parhaat) jätetään jatkojalostukseen. Se on jalostusta - valitaan vain parhaat jatkamaan sukua. Ja niin pitää ollakin. Mutta se, miten se paras valitaan ja kuinka rajusti karsitaan jatkokäyttöön valitut kissat jne. siinä tulee erilaisia variaatioita.

Mitä tulee tuohon rajoittamiseen - olen saanut vuosien aikana sen käsityksen, että kasvattajat haluavat määrätä pahimmillaan lähes kaikesta. Olen nähnyt jopa kirjoituksia siitä, että jopa ruokamerkit on määrätty ja jos omistaja ei ole noudattanut kasvattajan määrittämää ruokamerkkiä ja kasvatti on sairastunut, kasvattajat ovat väittäneet omistajan olleen syyllinen siihen kasvatin sairasteluun, kun ei ole noudattanut kasvattajan määräyksiä siitä ruokamerkistä - ja ne ruokamerkit ovat olleet niitä markkinoiden huonolaatuisimpia, kuten Royal Caninia jne - tai sitten vaihtoehtoisesti vaaditaan, että omistajien on ruokittava kasvatit barffaamalla jne.  Toki kasvattajien omistajilta vaaditaan, että he ulkoiluttavat tietyllä tavalla kasvatteja tai jopa ettei niitä saa ulkoiluttaa jne. (se kissahan voi vaikka loukkaantua tai saada pöpöjä ulkoillessaan jne).
Mutta ennenkaikkea asenteet ovat sellaiset, että kasvattajilla on elinikäinen oikeus vaatia kasvattien hoidosta sitä ja tätä, ja tosiaan vaikkapa vaaditaan tuota näyttelyttämistä, mutta lisäksi paljon muitakin vaatimuksia asetetaan (eikä niistä kaikki siis sopimuksissa, vaan tulevat jälkikäteen kasvattajien "määräyksinä"). Eikä tämä siis koske vain sijoituskissoja vaan kaikkia myytyjä kasvatteja.
Puhumattakaan siitä, että kissat myydään vain lemmikiksi - ilman jalostusoikeutta. Joskus kielto on aiheellinen, mutta pääosin kyse on ihan muusta kuin terveydellisistä syistä (jotka siis minusta ovat ainoat perustellut rajoitteet kissan käytön suhteen).  Ja minusta ratkaisevaa pitäisi olla se, onko kissa sopiva jalostuskäyttöön vai ei ja onko omistajalla halua osallistua kasvatukseen vai ei, eikä se ettei jalostuskäyttö sovi kasvattajalle (tai hän haluaa päättää kuka saa ja kenen kanssa kasvattaa). Ja parkuu sitten sen jälkeen, kun ei ole tarjolla riittävästi kolleja - ei kai ole, jos jalostuskäyttö kielletään kaikilta uusilta potentiaalisilta kasvattajilta... Eli asenne on se, että kasvattaja saa määräillä kasvattien omistajaa kissan loppuelämän ajan.
  

Koti ilman kissaa on vain talo!
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
MomoSan
Maitoviiksi
Poissa


Täällä on kivaa. :)

Viestejä: 44
Liittynyt: 23.08.2014
Re: Kasvatus eri maissa
Vastaus #9 - 13.04.2015 klo 00:54:46
Tulosta viesti  
Juu en ole kasvattaja, se homma jääköön muille!  Hymiö Meillä on yksi kissa, nyt vielä himpun alle vuoden ikäinen nuoriherra. Ennen tätä kaveria, eli viime kesää, minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta kissoista (tai muistakaan lemmikeistä), joten nyt onkin ollut tosi mielenkiintoista lukea kaikenlaista, optimoida kissan ruokavaliota, opettaa sille temppuja jne. Kissanäyttelyistä en ole innostunut, vaikka kuvia jne. onkin mielenkiintoista katsella.

Erikoiselta kyllä kuulostaa, että kasvattajakollegat haukkuvat sen vuoksi, ettei näyttelymenestys ole se jalostuksen ensisijainen tavoite. Uskoisin, että on varmasti samanmielisiäkin kasvattajia - jos ei samassa roduissa, niin sitten jossain toisessa. Tekevätkö kasvattajat paljon yhteistyötä, täytyykö muiden kanssa olla hyvät välit, haittaako jos vetää vaan omaa linjaa toisten painostuksesta huolimatta ja tuo vaikka ulkomailta uutta verta? Kaippa siinä täytyy vaan pyrkiä johonkin tasapainoon tuon ulkonäköpuolen ja terveyden kanssa... Kovaa hommaa!

Tuo pennunostajien määräily kuulostaa kyllä absurdilta. Siinä vaiheessa asiakkaan olisi kaikkein paras kyllä äänestää jaloillaan ja marssia muualle, ja on kyllä vähän erikoista jos sitä ei tee. Kasvattajia on muitakin ja tällaisen päätöksen edessä ei ole mitenkään kohtuuton ajatus hakea sitä omaa kissaa vaikka vähän kauempaa. On tosi ymmärrettävää, että kasvattajatkin haluaa kissoilleen mahdollisimman hyvät kodit, mutta luulisi, että siihen riittäisi vaikka ihan vaan ystävällinen neuvominen ja tiedon jakaminen siitä, mikä itsellä on havaittu hyväksi. Ja jonkinlaisesta sitoutumisesta kertonee myös se ostajan maksama raha. Tällaisia ostoksia tehdessä pitäisi molemmilta osapuolilta löytyä luottamusta toista kohtaan. Onkohan muualla maailmassa tavallista esittää tuollaisia vaatimuksia, vai ollaanko Suomessa jotenkin nipoja?

Jalostuskäytön kieltäminen on minusta kyllä useimmiten paikallaan, sentään. Ei meiltä kissat ihan heti lopu, ja monille ihan vaan lemmikin ostaneille saattaa tulla heräteostos-henkisesti sellainen olo, että kyllähän me nyt ainakin yksi pentue tarvitaan, ihan ilman mitään järkiajattelua tai jalostusaietta, saati tietoa siitä ketä kannattaa risteyttää... Ja jos kasvattaja on itse jo pitänyt tai sijoittanut "pentueen parhaan", niin se ei kai varsinaisesti pelastaisi rodun monipuolistamista jos siitä vielä sisko ja velikin otettaisiin mukaan rotua jatkamaan. Mutta tämä on siis ihan tajunnanvirtaa. Kasvatuksesta aidosti innostuneen olisi varmaan tärkeintä löytää mahdollisimman tolkku ja avoin kasvattaja, jolta pennun hankkii ja jonka kanssa sopii näistä, ja vähät välittää niistä kontrolloivimmista ja niuhoimmista vaihtoehdoista.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
abcdrf
Karvinen
**
Poissa



Viestejä: 291
Sijainti: Jyväskylä
Liittynyt: 20.04.2012
Re: Kasvatus eri maissa
Vastaus #10 - 13.04.2015 klo 11:16:21
Tulosta viesti  
Pikaisesti vastauksia MomoSanin kysymyksiin.

Lainaus:
Tekevätkö kasvattajat paljon yhteistyötä, täytyykö muiden kanssa olla hyvät välit, haittaako jos vetää vaan omaa linjaa toisten painostuksesta huolimatta ja tuo vaikka ulkomailta uutta verta?


Yhteistyö kasvattajien kesken varsinkin pienissä roduissa on rodun kannalta välttämättömyys, pitkälle ei yksin pääse. Ulkomailta tuonti on aina todellista riskipeliä ja tuontikissa tulee yleensä maksamaan huomattavasti enemmän kuin suomalaiskissa (ja on laadullisesti huonompi) ja lisäksi voi olla todella vaikeaa löytää ulkomailta kasvattaja, joka suostuu pennun toimittamaan ulkomaille. Lisäksi ulkomaalaisilla kasvattajilla on vähintään yhtä paljon kasvatuksen suhteen rajoitteita kuin kotimaisillakin, usein enemmänkin. Sitä en tiedä, rajoittavatko kissojen pitoa kuten suomalaiskasvattajat, mutta tosiaan useimmiten käytön suhteen on todella rankkoja rajoitteita.

Mutta kissoja ei ole todellakaan ole liikaa, siis jalostuskissoja. Ja ongelma on siis se, että kissat tahtovat olla liian läheistä sukua keskenään. Jopa isoissa roduissa voi olla tilanne tämä, puhumattakaan pienemmistä roduista. Siis juuri siksi, kun kasvatus on vähäistä ja samaa yksittäistä kissaa käytetään liikaa suhteessa. Pahimmillaan saattaa siis olla vaikea löytää edes ulkomailta riittävän kaukaista sukulaista, Suomi on vielä pienempi alue, jossa usein kissat ovat hyvinkin pitkälti samaa sukua.

Siitä olen siis samaa mieltä, että toki kasvattaja toivoo ja haluaa, että kasvatti saa hyvät olosuhteet ja se hoidetaan hyvin. Mutta siihen todellakin pitäisi riittää neuvonta ja opastus, ei määräily (joka voi olla huonompi vaihtoehto kuin kasvatin omistajan oma valinta olisi - kun uudet kasvattajat eivät välttämättä todellakaan tunne asioita niin hyvin kuin pitkään kissoja hoitaneet, joihin minä siis kuulun. Kun kissojen pidossakin kokemuksesta on hyötyä, eikä ne muotivirtaukset aina ole pelkästään hyviä, voisi jopa sanoa, että pääosin ne ovat kaikkea muuta. Kissoja meillä siis on ollut useamman vuosikymmenen ajan jo, ensimmäinen oma kissamme kun tuli meille 1985). Ja tyypillistähän se on, että uusi kasvattaja tietää yleensä omasta mielestään asiat parhaiten - kun ei vielä tiedä, että kissakin on eläin ja eläinten kanssa mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Niiden kanssa todellakaan kaikki ei mene aina oppikirjan ohjeiden mukaisesti.
  

Koti ilman kissaa on vain talo!
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
abcdrf
Karvinen
**
Poissa



Viestejä: 291
Sijainti: Jyväskylä
Liittynyt: 20.04.2012
Re: Kasvatus eri maissa
Vastaus #11 - 22.04.2015 klo 21:24:02
Tulosta viesti  
Täytyypä jatkaa tästä kasvatuksesta. Lueskelin juuri erään rotuyhdistyksen jäsenlehteä, ja tuli mieleen eräästä kasvattajakertomuksesta, joka oli otsikoitu tyyliin "matalaan sukusiitoskertoimen kissat"...

Jos ulkomaalaiset kasvattajat eivät vieläkään tunnista sellaista asiaa kuin sukukatokerroin (jota itse pidän parempana kertoimena kuin sukusiitoskerrointa, vaikka molempia tarvitaan...), ja meni vuosikausia siinäkin, että suomalaiskasvattajat alkoivat tunnistaa kyseisen kertoimen (aika monta vuotta minulle opetettiin, että se on sama asia kuin sukusiitoskerroin, vaikka se on aika lailla eri asia ja itse kyllä tiedän niiden eron, kun olen niiden laskennan koodannut vuosia sitten yhteen kissarekisteriin), niin eipä se näytä vieläkään menneen perille edes suomalaiskasvattajille. Nimittäin kyseisen artikkelin kirjoittaja ilmoitti, ettei hän laske sukusiitoskertoimia...

Niin, niitä ei siis tarvitse laskea kasvattajan, ne voi varsinkin kyseisen rodun kasvattajat katsoa ihan suoraan... siitä rekisteristä siis jota ylläpidän. Sillä kyseisen rodun kaikki suomalaiskissat on lisätty rekisteriin, ja lisäksi varsin kattava otos myös muiden maiden kyseisen rodun kissoja (ja jos joku kissa puuttuu, sen voi kuka tahansa lisätä varsin helposti, kun kerran kissat ovat varsin kattavasti jo valmiiksi rekisterissä). Ja se, että saa selville sukukatokertoimen, ei vaadi mitään muuta kuin että tekee koeyhdistelmän harkitsemastaan yhdistelmästä.

Huvittavinta tässä ehkä on se, että minut on haukuttu välillisesti moneen kertaan siitä, että markkinoin liikaa kyseistä rekisteriä. En näköjään, jos kasvattajat eivät vieläkään ole tunnistaneet, ettei heidän tarvitse laskea kertoimia, vaan he saavat sen helposti valmiiksi laskettuna, ja muista rekistereistä poiketen siis myös sen sukukatokertoimen, ei pelkästään sukusiitoskerrointa (ja lisäksi saavat suoraan listan kissoista, jotka esiintyvät molempien yhdistelmän kissojen sukutaulussa ei tarvitse itse etsiä niistä sukutauluista, mitkä kissat sitä sukusiitoskerrointa nostavat). Tosin sukukatokerroinhan on myös huomattavasti helpompi laskea kuin sukusiitoskerroin (jota tuskin kukaan itse laskee).

Tai sitten kyse on siitä, ettei sukukatokerrointa pidetä merkittävänä kertoimena. Se kuitenkin kertoo huomattavasti sukusiitoskerrointa paremmin geenistön monimuotoisuudesta. Se ei kerro siitä, kuinka todennäköisesti perinnölliset sairaudet tulevat esille jälkeläisille (siihen siis sukusiitoskerroin), mutta se tosiaan kertoo siitä monimuotoisuudesta...

Toinen asia mihin kiinnitin huomion, oli kasvattajan maininta tavoitteestaan sukusiitoskertoimen suhteen. Totta, se oli suorastaan loistava verrattuna monen ulkomaisen kasvattajan aikaansaannoksiin, mutta itse kyllä pyrin aikanaan vielä pienempään sukusiitoskertoimeen - nimittäin itse pidin matalana sukusiitoskertoimena alle 2%:n sukusiitoskerrointa 10 polvessa, kyseisellä kasvattajalla raja oli prosentin korkeampi (3% siis). Hyvä tavoite sekin siis, ja ehdottomasti parempi kuin monella kasvattajalla (kotimaassakin, mutta erityisesti jos vertaa asiaa ulkomaisiin kasvattajiin). Mutta piti tarkistaa myös kyseisen rodun keskimääräinen sukusiitoskertoimien keskiarvo, tuo tavoite on heikompi kuin kyseisellä rodulla on keskimäärin Suomessa... mutta kyseisen rodun tilanne on ollut suorastaan loistava - tosiaan viime vuonna Suomessa syntyneiden rodun kissojen 10. polven sukusiitoskertoimien keskiarvo oli 2,69 - se on ihan oikeasti todella hieno keskiarvo (4 polven mukaan laskettu keskiarvo on muuten 0,04% kyseisellä rodulla - eli luultavasti yhdellä pentueella jotain muuta kuin 0%).

Niin, jos verrataan tämän rodun osalta maapallon tasoista keskiarvoa, 4 polven mukaan laskettujen sukusiitoskertoimien keskiarvo oli viime vuonna syntyneiden pentujen osalta 1,39 ja 10 polven mukaan laskettuna 4,81 - joten kyllä suomalaiskasvatus tässäkin mielessä näyttää paljon laadukkaalta kuin keskimäärin...
  

Koti ilman kissaa on vain talo!
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
MomoSan
Maitoviiksi
Poissa


Täällä on kivaa. :)

Viestejä: 44
Liittynyt: 23.08.2014
Re: Kasvatus eri maissa
Vastaus #12 - 26.04.2015 klo 23:40:05
Tulosta viesti  
Minusta rekisterit on hieno juttu, ja arvostan kovasti sitä vaivaa, jota tietojen kokoajat niihin näkevät. Mahdollisimman kattavat terveysrekisterit ja sukurekisterit olisivat luonnollisesti tosi arvokas ja hyödyllinen pankki kaikille kissanomistajille, erityisesti kasvattajille. Avoimuus ja totuudenmukaisuus ovat hyviä lähtökohtia, kun ollaan tekemisissä sekä elävien olentojen että vakavasti ja pitkäaikaisesti sitoutuvien lemmikinomistajien kanssa.

Kissakiinnostuneena olen tosi innoissani kyllä myös kaikesta muustakin mahdollisesta, esim. kissojen kokoa koskevista rekistereistä (esim. mainecoonfancy-painorekisteri). On hienoa pystyä vertailemaan omaa kissaa muihin rotunsa edustajiin, etenkin kun juuri koko on aika iso juju tällä rodulla. Yhtälailla tykkäisin mielettömästi, jos olisi selkeitä kuvapankkeja kaikista mahdollisista eri väreistä eri roduilla. Onhan näitä repaleisesti siellä täällä nettiä, toisista roduista paremmin kuin toisista, mutta ei ihan niin helpostilähestyttävästi kuin toivoisin.

Onko tuollaisia kuvailemiasi (tai muita hyödyllisiä) rekistereitä paljon (Suomessa tai maailmalla)? Onko mikään terveysrekisteri tms. kasvattajille pakollinen tai tiedot pakosti julkisia, vai perustuivatko tietopankit vapaaehtoisuuteen? Entä ovatko suku-/geeni-/terveys-/jne.-rekisterit aina vapaaehtoisvoimin pyöritettyjä niin kuin se sinun, vai ylläpitävätkö niitä koskaan kissaliitot tai rotuliitot tms. tahot?
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
abcdrf
Karvinen
**
Poissa



Viestejä: 291
Sijainti: Jyväskylä
Liittynyt: 20.04.2012
Re: Kasvatus eri maissa
Vastaus #13 - 27.04.2015 klo 10:29:54
Tulosta viesti  
Tässä tietoja etsiessäni olen löytänyt toistaiseksi vanhimpana Sverakin rekisterin (eli Ruotsin FIFe, ja rekisteri kattaa siis kaikki Sverakiin rekisteröidyt kissat ja niiden sukutaustan, tuontikissoista yleensä rekisteri siis loppuu 4 polveen), se on ollut jo pidempään julkisessa käytössä.

Puolan FIFe-järjestöllä on myös käytössä rekisteri, mutta se on tarkoitettu tietyn kissan tietojen tarkistamiseen, tai ehkä vielä enemmän siihen, että voi tarkistaa rekisterikirjan. Eli hakuehtoina on tiedettävä sekä kissan rekisterinumero että jokin toinen Puolan FIFen kissalle lisäämä ID, mutta sukutauluja (joissa ei ole kissasta tietoina kuin nimi) voi kyllä sitten selailla kun vain sinne asti on ensin päässyt.

Samoin Felis Danicalla näyttää olevan julkinen rekisteri, siinäkin heikkoutena hakuehdot, kissoja voi hakea vain nimellä tai rekisterinumerolla.

Ja uusimpana havaintona, että Kissaliiton rekisterikin (Omakissa) on avattu julkiseksi rekisteriksi (betaversio tiedotteen mukaan). Sverakin rekisterin tavoin rekisteri on hakuehdoiltaan varsin käyttökelpoinen.

Niin, ja muistaakseni CFA:llakin on julkinen rekisteri, josta voi hakea tietoja kissan rekisterinumerolla, mutta en kyllä ole koskaan käyttänyt sitä.

Nämä rekisterit siis ovat kasvattajille "pakollisia" koska ovat niitä rekistereitä, joihin kissat rekisteröidään. Ja kaikissa tietty se ongelma, että niissä on sitten vain sen kyseisen rekisterin tiedot, vapaaehtoiset (isot) rekisterit ovat siinä mielessä parempia, että ne yleensä ovat järjestöriippumattomia, joten tietoja löytyy useimmiten pidemmälle sukutaustan osalta ja tietenkin kissojakin enemmän.
  

Koti ilman kissaa on vain talo!
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
 
  « Koti ‹ Alue Sivun alkuun