Parilla eri tavalla olen yrittänyt saada kissojen omistajia kiinnostumaan tuostakin asiasta, mutta huonolla menestyksellä. Jonkun verran onneksi kuolleiden kissojen tietoja lisättiin ProCatin terveyskyselyyn - että sai edes summittaisen arvion kuoliniästä, mutta vielä parempi toki olisi jos ihan kissojen rekisteriinkin niitä tietoja lisättäisiin, jonka jälkeen niistä voisi laskea erilaisia tietoja.

Eli olen sitä mieltä, että olisi kyllä varsin hyvä tieto kaiken kaikkiaan niin omistajien kuin kasvattajienkin näkökulmasta.

Totta, hieman huolestuttavalta näyttää, mutta tiedossaoleva asia, että rotukissat (ainakin eläinlääkäreitten mainintojen mukaan) kuolevat nuorempana. Tosin skaala on laaja, kissoja kuolee ihan kaiken ikäisenä (ja samalla tavalla sekä rotu- kuin ei-rotukissoilla hajonta on suurta). Josta johtuen yksilökohtainen tieto on aika merkityksetön tieto, paitsi silloin jos etsii itselleen kissanpentua ja silloinkin kuitenkin asiaa pitäisi katsoa laajemmin sukutaustan osalta - onko sukutaustassa useita nuorena / johonkin tiettyyn sairauteen kuolleita jne.

Itse olen ylipäänsä sitä mieltä, että yksilötieto on yleensä aika merkityksetöntä, paitsi ehkä silloin kun valitaan jalostuskissoja mutta silloinkin siis koko sukutausta on tärkeämpi asia kuin yksittäisen kissan tiedot (toki juuri niiden jalostukseen käytettyjen kissojen tiedot loppuvaiheessa tulevat merkityksellisiksi, ja niiden lähisukulaiset, ihan siis siinä loppuvaiheessa). Ja toisaalta jalostuskissojen osalta olisi tärkeämpää ne hyvät tiedot kuin negatiiviset asiat. Eli jalostuskissaksi pitäisi valita se paras kokonaisuutena, ja monien sairauksien osaltahan riittää että se toinen osapuoli on varmuudella terve, olkoonkin että toinen osapuoli ei täysin moitteeton olisikaan tai jopa sairaskin. Siis tarkoitan resessiivisesti periytyviä sairauksia - tärkeämpää on löytää varma terve (ei-kantaja) kuin syyllistää niitä sairaita kissoja tai varsinkaan niiden omistajia. Ja tässähän onneksi DNA-testit ovat hyvä apuväline - löytää ne varmat terveet, siltä osin kuin DNA-testi on olemassa (eihän niitä kuitenkaan ole kuin muutamille yleisimmille sairauksille).

Josta johtuen siis itse pidän tilastoja hyvinä tiedonvälitykseen - mieluummin niin kuin yksilöimällä yksittäiset kissat (ja noiden sairauksienkin osalta siis tärkeämpi tieto on se, kuinka paljon taustassa on sairautta ylipäänsä, ei niinkään se mikä yksittäinen kissa on sairas). Ja samoin siis olisi jalostuksen kannalta tärkeämpi tieto se, miten vanhaksi kissat suvussa ovat eläneet keskimäärin kuin minkä ikäiseksi joku yksittäinen kissa on elänyt.

Ja jos vielä jatkaa tästä että kokonaisuus on tärkeämpi kuin yksittäinen sairaus. Eli kun kissojen sairauksien perinnöllisyydestä tunnetaan kuitenkin toistaiseksi vain hyvin vähän, niin muutkin kuin varmuudella perinnölliset sairaudet ovat merkittäviä tietoja - nykyään kuitenkin tuntuu, että kasvattajat keskittyvät aivan liikaa vain niihin perinnöllisiksi varmistuneisiin sairauksiin. Ja toisten syyllistämiseen sairauksien osalta. Kun tosiasia myös kissojen osalta on se, että jokainen kissa sairastuu ennemmin tai myöhemmin ja toistaiseksi jokainen kissa kuolee ennemmin tai myöhemmin. Ja usein kissa joka sairastuu, on ensimmäinen suvussa tunnettu tapaus eli ettei kasvattaja ole pystynyt varautumaan niihin kasvatustyössään ennalta. Se on tietenkin eri asia jos tiedosta huolimatta ei välitä sairauksista tai ei halua etsiä / saada tietoa.

Eikö enää löydy jalostettavia, jos kasvattaja vapaehtoisesti itse vaatisi, että molemmat vanhemmat/isovanhemmat ovat pitkäikäisiä ja tiettävästi terveitä?

Yksi heikkous, josta en ole nähnyt keskustelua, on vastustuskyvyn puute ulkoloisia vastaan. Törmäsin esim. eläinlääkärin tutkimukseen, jossa norjalaiset metsäkissat olivat kuolleet muita useammin ulkona lähes poikkeuksetta saatavaan alkueläintartuntaan, vaikka normaalisti kissa jää oireettomaksi. Tällaiset heikkoudet jäävät sisäkissoilla piiloon.

Niin tai näin, terve kissa ei kuole esim. 1-vuotiaana. Paitsi tietenkin tapaturmat pitäisi tilastoida erikseen.