Sivunvalintanappi Sivu: 1 [2] 3 4  Lähetä aihe | Tulosta
 25 Siamilaisten ja sisarrotujen terveystilanne (Luettu 27015 kertaa)
Ming
Karvinen
**
Poissa



Viestejä: 321
Liittynyt: 28.08.2012
Re: Siamilaisten ja sisarrotujen terveystilanne
Vastaus #15 - 09.10.2014 klo 00:04:06
Tulosta viesti  
En tiedä sitten, mutta kaikkiin rotuihinhan tuo mainitsemasi "rabiesvasta-ainesaarto" on vaikuttanut ja olisi sitten kiinnostavaa tietää, miksi juuri siamilaisten kanta olisi alun alkaen ollut huono Ruotsissa muihin rotuihin verrattuna, jos siitä olisi kyse. Tässä tutkimuksessa ei verrattu ruotsalaisia neloskissoja muiden maiden neloskissoihin, vaan muihin rotukissoihin Ruotsissa.

Iso-Britanniankaan siamilaisista/neloskissoista en sen enempää tiedä, mutta toki tutkimukset sieltäkin suunnalta kiinnostavat.

En väittänytkään näin, toki extreme-tyyppiäkin näkee, mutta mielestäni vähemmän, joskaan en ole itse mukana näyttelytoiminnassa tms., että tietäisin tilanteesta kovin tarkkaan. Lähinnä eri kasvattajien kotisivuilta ja muualtakin kuvia katsomalla näyttelyvoittajista jne. vaikuttaisi olevan vähemmän sellaisia todella extreme-tyypin kissoja, vaikka niitäkin löytyy kyllä.

Itsellä ei ole kokemusta syyllisten hakemisesta, mutta ikävää, jos kasvatusmaailmassa joidenkin on vaikea tehdä yhteistyötä, eipä tuolla syyttelyllä kissojen terveyttä edistetä mitenkään. Hyvä, että PRA:n varalta testataan nykyään Ruotsissakin.
  

FIN*Cannonball Cosa Nostra"Minja"OSH n,10.12.07
Rescue-kissa"Pietro",PEB n 33,-11
FIN*Acousticat's Forest"Jöns",BAL p 21,18.11.12
Muistoissa: FIN*Stripetease GiantLeap"Sirius"SIA n
17.10.07-17.12.12
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
MaisMais
Maitoviiksi
Poissa


Täällä on kivaa. :)

Viestejä: 28
Liittynyt: 30.08.2013
Re: Siamilaisten ja sisarrotujen terveystilanne
Vastaus #16 - 17.10.2014 klo 20:31:23
Tulosta viesti  
Vaikuttaisiko sillä tavalla että mikä on rodun määrä maassa, mikä on sukusiitostaso siellä, harrastustaso, käyttötaso? 4 ruotsalaista nelosen kissaa hakeneena alkaa hieman hahmottumaan heidänkin kasvatus ja tavat ja sen tyylit.  OSH/SIA etc nelosrodut ovat maassa kuin maassa pienellä tasolla kasvatettuja esim verattuna kakkos tai kolmosgategoriaan.

Kyllä suomessa nimenomaan on extremekasvatusta, en tiedä millä sivuilla olet luuhannut mutta nimenomaan suomi on erittäin kysytty maa näissä asioissa. meillä on myös suurin näyttelyssäkäynti määrä kategoriassa verrattuna muihin maihin. mikä on sinun käsityksesi todella extremekissassasta?

kohtahan on taas fifen world winner kisat tulossa ;O) eikun seuraamaan miten suomilaisten ja suomitaustaisten käy ;O)

Itse asiaan. Itselläni vanhimmatkin kasvatit ja aloitus naaraani on vielä hetken vaille 10v mutta siellä kuolemia on ollut lähinnä seuraavista syistä FIP x3 (6kk-1v ja sama pentue) , virtsatietukos-> Munuais altaan tulehdus-> virtsaumpi toistu-> lopetus (söi pelkkää kuivaruokaa omistajan   ajatusmaailman vuoksi)x1,
8 viikkoiseksi ja toinen 5kk ikään elänyt sydänvikainen (synnynäinen kehityshäiriö joka on yleinen kissanpennun sydänvika).  1 kasvatti on lopetettu jalan katkeamisen vuoksi, joku toinen olisi siinäkin tehnyt toisenlaisen ratkaisun.

Muita vikoja on ollut knikit ja napatyrä sekä kerran rintalastakoukku-> ei elämiseen vaikuttavia asioita. Lattarintainenkin mennä porskuttaa. Yhdeltä kasvatilta on toisen kissan puremisen vuoksi amputoitu häntää. Värivirheitä löytyy myös jokunen. Jokusen kasvatin kanssa on tiheempää hampaiden hoitoa ja kokisinkin sen sellaiseksi liian vähän huomiota saaduksi asiaksi.

22 pentuetta; joissa 82 pentua. keskimääräsesti pentueissani on siis 3,72 pentua.

  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Ming
Karvinen
**
Poissa



Viestejä: 321
Liittynyt: 28.08.2012
Re: Siamilaisten ja sisarrotujen terveystilanne
Vastaus #17 - 17.10.2014 klo 23:01:16
Tulosta viesti  
Tutkimuksessa on tietysti suhteutettu jokaisen rodun edustajat keskenään, joten määrä on varmasti ollut neloskissoillakin riittävä vertailuun.

Omat kokemukset eivät silti ole tutkimustuloksia, siksi en esim. itse vedä mitään suurempia johtopäätöksiä rodun terveystilanteesta pelkästään omien kissojeni kautta. Ruotsalaistutkimus on puolueeton ja laajempi arvio kunkin rodun terveystilanteesta kuin kenenkään omat lemmikkikissat yleensä. En ainakaan lähtisi yleistämään koko maan kasvatustoimintaa samanlaiseksi neljän kasvattajan perusteella (jos tuontisi olivat eri kasvattajilta kaikki), myöskään Suomessa. Kovin erilaisia kasvattajia on Suomessakin saman rodun sisällä.

Sanoin jo aiemmin, että omakin silmäni on tottunut modernin siamilaisen ulkomuotoon, joka voi jo itsessään olla monelle extreme-tyyppinen. Itse tarkoitan sellaisia, joilla esim. korvat ovat jo kaulalla käytännössä ja kallo/nenä melkoisen kyömy niin kuin vaikkapa bullterrierillä. Totesin myös, etten osallistu näyttelytoimintaan, joten en tiedä tilanteesta kovin tarkkaan. En ajatellut, että tähän olisi tarvetta takertua sen enempää. Ehkäpä siis moderni jo sinänsä on extremetyyppiä niin Suomessa kuin muuallakin.

Lainaanpa itseäni, tuolla yksi modernin ja "moderate"-tyylisen vertailu. Suomessa olen nähnyt enimmäkseen jotain noiden väliltä, mutta tietysti paljon on tottumuksestakin kiinni, mikä näyttää kenenkin silmään liioitellulta ja mikä ei:

Ming kirjoitti 05.10.2014 klo 02:18:23:
  

FIN*Cannonball Cosa Nostra"Minja"OSH n,10.12.07
Rescue-kissa"Pietro",PEB n 33,-11
FIN*Acousticat's Forest"Jöns",BAL p 21,18.11.12
Muistoissa: FIN*Stripetease GiantLeap"Sirius"SIA n
17.10.07-17.12.12
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
MaisMais
Maitoviiksi
Poissa


Täällä on kivaa. :)

Viestejä: 28
Liittynyt: 30.08.2013
Re: Siamilaisten ja sisarrotujen terveystilanne
Vastaus #18 - 19.10.2014 klo 12:55:24
Tulosta viesti  
Minusta on hauskaa kun teet rodustamme keskustelun aiheen mutta olet jo oman vankan mielipiteesi tehnyt ja sen jälkeen ei enää keskustella. Tyrmäät kaikki vastaukset ja pyörrät.  Kliseinen  On oikeastaan ihan turha keskustella sinun kanssasi kun ei se vie mihinkään, mikä on sinällänsä harmi. Varmasti rodun harrastajat haluavatkin keskustella mutta tällä viisiin se pyörii ympyrää.  Otitko muuten huomioon että vielä jokunen vuosi sitten ruotsin rotukissatkin vaeltelivat vapaana?  Onko tutkimuksessa selvitetty kissan hoito, ravitsemus etc asiat? Tuodaanko nämä esille verrokissa? 100 kappaleen otanta on perinteinen verrokiksi sopiva määrä, kerrotaanko tässä rotujen määrät?

En tosiaan meinannutkaan että minun lemmikkini olisivat millään tavoin vertailukohteena. Ne esitin vain siksi että  jo siinä on otantaa. 4 ruotsin tuontiani ovat eritaustaista kyllä. Myös kasvatusmateriaalini on eritaustainen keskenään.

Jos tarkoitat tuota kolmen pennun kuvaa tuon kasvattajan sepustussivulla niin se on kyllä ihan tavanomainen kuva. Tavanomaisia pentuja ja tyypillisiä esim. CFA kasvatuksessa. Tosiaan niinkuin jo mainitsinkin niin en tiedä millä kasvattaja sivuilla seikkailet katsoessasi kuvia mutta ilmeisen selkeää on ettet tiedä tosiaan mitään suomen tyypistä tai tasosta. Suosittelisinkin sen sijaan että tuot voimakkaasti lukemasi/ näkemäsi faktana esiin että kyseenalaistaisit nyt esim nuo linkkisi joita tarjoilet, ketä ja kuta kirjoittajat ovat ja mikä on tausta.

Jokaisella meillä on tietysti se oma näkemys rodusta mutta on ihan tervettä välillä kyseenalaistaa ja todella jutella muiden sen parissa työskentelevien kanssa. Itse en ole niinkään huolissani rodun terveydellisistä seikoista tai jalostamisen muokkaamisesta eli tyypin tekemisestä ja väitän kuitenkin tekeväni ja seuraavani huomattavasti enemmän tilannetta kuin sinä.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
abcdrf
Karvinen
**
Poissa



Viestejä: 291
Sijainti: Jyväskylä
Liittynyt: 20.04.2012
Re: Siamilaisten ja sisarrotujen terveystilanne
Vastaus #19 - 19.10.2014 klo 16:07:47
Tulosta viesti  
Lainaus:
Itse en ole niinkään huolissani rodun terveydellisistä seikoista tai jalostamisen muokkaamisesta eli tyypin tekemisestä ja väitän kuitenkin tekeväni ja seuraavani huomattavasti enemmän tilannetta kuin sinä.


Niin... jokaikisen kasvattajan tulisi olla huolissaan rotunsa terveydellisistä seikoista ja yhtä lailla siitä, mitä tyypin muuttaminen aiheuttaa kissoille (ja koirille ja kaikille muillekin jalostuseläimille). Vika nykyisessä (ja toki ennen kaikkea aikanaan) näyttelyharrastuksessa saattaakin olla juuri siinä, ettei kukaan ole huolissaan eläinten terveydestä (vaan ainoastaan siitä, kuinka paljon saa muutettua ulkoasua haluttuun suuntaan - milloin mihinkin suuntaan). Ei ainakaan ennen kuin ne eläimet oikeasti sairastuvat niin pahasti, että terveys on ihan pakko huomioida. Kun siitä terveydestä pitäisi olla todellakin kokoajan huolissaan - myös siis silloin kun kaikki on vielä hyvin. Eli pitäisi olla jatkuvaa seurantaa mahdollisista muutoksista muun muassa. Että voitaisiin reagoida mahdollisimman nopeasti jos jokin terveydentilassa muuttuu. Vain siten saadaan selville esimerkiksi ne tyypin muuttumisesta aiheutuvat ongelmat (jotka tänä päivänä taitavat edelleen olla tyypillisesti "ominaisuuksia").

Ja kyllä, tyypin muuttaminen vaikuttaa terveyteen. Muistan hyvin vieläkin erään kissatuomarin (arvostettu ulkomaalainen tuomari ainakin siihen aikaan) kommentin eräällä oman rotuni keskustelufoorumilla kun kysyin voiko pään kaventamisesta ja pidentymisestä olla haittaa. Kyseinen tuomari totesi, että "tottakai siitä on haittaa, onhan se todettu jo eräällä rodulla (en kerro rotua tässä, mutta hän toki kertoi sen), että pään muodon muuttumisesa liian kapeaksi aiheutui hammasongelmia. Mutta ei kai kukaan kasvattaja enää ole niin tyhmä, että edelleen jättäisi huomioimatta tällaiset seikat. "

Ei ole loppunut sen ajan jälkeen kissojen pään muodon muuttaminen, eikä minkään muunkaan tyypin muuttaminen. Edelleen surutta muutetaan kissan tyyppiä - vaikka tiedetään, että se voi aiheuttaa mitä erilaisempia haittoja (lyttynaama, se tunnetuin terveyteen yhdistetty tyyppimuunnos, ei todellakaan ole ainoa muutos, joka vaikuttaa terveyteen). Ja pahinta tietenkin se, etteivät "asiantuntijat ja jalostuksen ohjaajat" eli tuomarit kiinnitä näihin asioihin mitään huomiota. Vaikka juuri he voisivat vaikuttaa merkittävästi asiaan. Edelleen standardin sijaan ihannoidaan näitä jopa standardin vastaisia ylityypityksiä.

Toki tämän lisäksi on opittu, että sisäsiitos aiheuttaa terveydellisiä ongelmia. Onneksi siinä sentään ollaan päästy eteenpäin ja tänä päivänä tiedostetaan jo pitkälti että siitä on haittaa. Ikävä vaan, että ne ennen muinoin tehdyt ylilyönnit vaikuttavat edelleen (suljetussa populaatiossa kun kerran menetetyt geenit eivät palaa takaisin muuta kuin korkeintaan roturisteytyksillä eli sen suljetun popullaation laajentamisella).

Se mitä itse olen ihmetellyt vuosikausia jo (enkä ole ainoa), on se, että nämä ylilyönnit ulkoasussa eivät ole edes kauniita. Tiettyyn rajaan asti olisivat voineet olla, mutta ei enää siinä vaiheessa kun niissä mennään yli. Onneksi tähän on osittain jo reagoitu - ja mukaan on tullut "alkuperäis"tyyppien jalostusta - pakko todeta, että omaan silmään ainakin thai-kissa näyttää paljon kauniimmalta kuin tämän päivän ylityypitetty siamilainen (tai itämainen). Eikä tämä ole ainoa rotu, jossa perinteinen ulkoasu miellyttää minua enemmän, voi sanoa että näin on mielestäni kaikissa näissä "alkuperäisroduissa". Ja lisäksi kaikki nämä tämän päivän erikoisuuksien tavoittelu-rodut myös aiheuttavat minussa vaistomaisesti kysymyksen niiden järkevyydestä (ja mahdollisista terveyshaitoista). Mutta eivät nämä uudet rodut liene sen sairaampia kuin perinteiset rodutkaan - toistaiseksi.
  

Koti ilman kissaa on vain talo!
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
MaisMais
Maitoviiksi
Poissa


Täällä on kivaa. :)

Viestejä: 28
Liittynyt: 30.08.2013
Re: Siamilaisten ja sisarrotujen terveystilanne
Vastaus #20 - 19.10.2014 klo 18:04:42
Tulosta viesti  
Noh noh aakkosrivistö, ei pidä sielläkään otaksua mitä sattuu. Kyllä täällä on terveysasiat hyvinkin vakavasti otettu ja samoin tyypittämisen tuomat seikat. Minun kasvatuksessa nimenomaa tyypin edelle menee aina taulut ja niistä kissat ja niiden terveydestilanteet, sukusiitos ja katoprosentit on hallussa. Pentueet ovat tasoltaan vaihtelevia ja jne.  Itselläni näkemykseni rodusta kohtaa kahden suomalaisen terveystutkimuksen kanssa. Ja odottelemme Hannes Lohelta lisää, varmasti silti populaatioon mahtuu lyhytikäistä itämaista mutta ei missään erikoisessa mittasuhteessa joka kertoisi rodun terveydentilan tai geneettisen rappeuman olevan sillä tasolla että siitä peruslemmikin omistajan huolta tarvitsisi kantaa. Toki kasvattajia on monenlaisia mutta aika helposti jyvät akanoista eriävät.  Ostajan vastuulla on etsiä itse se kasvattaja jonka luotettavaksi kokee eikä tuijottaa pelkästään meriittejä tai sukukatoja niissäkään.

Makuasioista en kiistele, yksi tykkää turkkilaisesta angorasta ja toinen venäjän sinisestä. Yksi liputtaa thaille ja toiselle se on maatiainen.

Olen muuten muutama vuosi sitten kuvauttanut muista syistä ihan nykyaikaisen itämaisen pään ja hyvinkin tietoinen mm korvakäytävän ja profiilikaaren (nenäontelon sijainti,suhteessa silmiin ja korviin etc) muodosta.

Haluaisin, vaan jätän tekemättä kuvalisäykset, koska kissat niissä ovat nykymedian aikaan hyvin tunnettavissa jotta voisin selventää mitä itse tarkoitan todella extremellä, tavanomaisella extremellä ja rotustandardin täyttävällä kissalla,se mikä mielestäni on taas täysin lemmikkitasoinen.

  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Ming
Karvinen
**
Poissa



Viestejä: 321
Liittynyt: 28.08.2012
Re: Siamilaisten ja sisarrotujen terveystilanne
Vastaus #21 - 19.10.2014 klo 20:29:30
Tulosta viesti  
Jos lukisit tekstejäni, MaisMais, niin olisit ehkä nähnyt, että puhuin sivun alalaidassa olevasta moderate-tyypin ja modernin vertailusta, en sivun yläosassa olevista pennuista.
  

FIN*Cannonball Cosa Nostra"Minja"OSH n,10.12.07
Rescue-kissa"Pietro",PEB n 33,-11
FIN*Acousticat's Forest"Jöns",BAL p 21,18.11.12
Muistoissa: FIN*Stripetease GiantLeap"Sirius"SIA n
17.10.07-17.12.12
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
MaisMais
Maitoviiksi
Poissa


Täällä on kivaa. :)

Viestejä: 28
Liittynyt: 30.08.2013
Re: Siamilaisten ja sisarrotujen terveystilanne
Vastaus #22 - 19.10.2014 klo 20:54:50
Tulosta viesti  
Niin kyllä minä luin ja ihan useaan otteeseen mutta kun se teksti modereta vs modern style ei avaa mitään. Lähinnä siksi että kuka on kirjoittaja ja missä kasvattaa ja etc vaikuttaa. Sehän on tuon kasvattajan subjektiivinen käsite rodusta oikeastaan kaikki mitä se kirjoittaa ja pohjautuu kattojärjestön alla oleviin sääntöihin esim väreistä.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Ming
Karvinen
**
Poissa



Viestejä: 321
Liittynyt: 28.08.2012
Re: Siamilaisten ja sisarrotujen terveystilanne
Vastaus #23 - 19.10.2014 klo 21:00:45
Tulosta viesti  
On siellä kuviakin (2kpl)
  

FIN*Cannonball Cosa Nostra"Minja"OSH n,10.12.07
Rescue-kissa"Pietro",PEB n 33,-11
FIN*Acousticat's Forest"Jöns",BAL p 21,18.11.12
Muistoissa: FIN*Stripetease GiantLeap"Sirius"SIA n
17.10.07-17.12.12
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Katska
Maitoviiksi
Poissa


Täällä on kivaa. :)

Viestejä: 32
Liittynyt: 14.07.2013
Re: Siamilaisten ja sisarrotujen terveystilanne
Vastaus #24 - 19.10.2014 klo 21:22:23
Tulosta viesti  
Siis eihän tyypittäminen itsessään ole ongelma vaan se millä tyypitetään. Sukusiitos tai sukukato ei suinkaan ole ainoa ongelma tai syy, vaan yksittäisen kissan geneettinen moninaisuus, joka voi myös olla täysin erilainen jokaisella yhden pentueen pennulla. Tästä toki kertoo toisistaan poikkeavat ulkonäötkin. 0 % sukusiitoksellakin nimittäin määrätyillä kissoilla onnistutaan tekemään täsmälleen samannäköisiä kissoja, joka kertoo kyseisten kissojen henkilökohtaisesta suppeasta perimästä. Eli vaikka sukusiitos on nolla niin kissa voi silti periä täsmälleen samantyyppiset geenit vanhemmiltaan. Tyypittämisellä nimenomaan voidaan ajautua tähän ongelmaan, ei niinkään siihen, että pitkä pää tai muu vastaava tekee sairaaksi. Siksipä samannäköisiä kissoja ei kannattaisikaan yhdistää sillä todennäköisesti perimä on hyvin samankaltainen vaikka eivät sukua olisikaan. Toki juuri kun haetaan määrättyä ulkonäköä niin tätä tehdään sen sijaan, että haettaisiin kompensoivaa ulkonäköä joka sinällään ei estä tyypittämistä vaan teoriassa korjaisi toinen toisensa puutteet. Tietysti tämä malli on riski, koska joukossa voi olla sitten ulkönäöllisesti sellaisiakin jotka ovat näyttelymielessä keränneet kaikki ne ei-toivotut piirteet.

Kuolemaan johtavat terveysriskit kuitenkin ovat enemmänkin perinnöllisiä sairauksia. Koirillakin on löydetty jo 600 perinnöllistä sairautta tai ominaisuutta. Ulkonäkö ei kuitenkaan kerro perinnöllisistä sairauksista.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Ming
Karvinen
**
Poissa



Viestejä: 321
Liittynyt: 28.08.2012
Re: Siamilaisten ja sisarrotujen terveystilanne
Vastaus #25 - 19.10.2014 klo 23:51:36
Tulosta viesti  
Itsekin olen sitä mieltä, ettei ulkonäkö kerro sairauksista, pelkän ulkonäön perusteella ei voida päätellä miten sairas tai terve kissa on. Tämän totesinkin tuolla aiemmin jo, mutta siis samaa mieltä Katskan kanssa tästä, ei pelkästään ulkonäköä katsomalla voida mitenkään sanoa, onko kissalla esim. joitain piileviä resessiivisesti periytyviä sairauksia, vaikka kissa näyttäisi miten terveeltä hyvänsä.
  

FIN*Cannonball Cosa Nostra"Minja"OSH n,10.12.07
Rescue-kissa"Pietro",PEB n 33,-11
FIN*Acousticat's Forest"Jöns",BAL p 21,18.11.12
Muistoissa: FIN*Stripetease GiantLeap"Sirius"SIA n
17.10.07-17.12.12
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
abcdrf
Karvinen
**
Poissa



Viestejä: 291
Sijainti: Jyväskylä
Liittynyt: 20.04.2012
Re: Siamilaisten ja sisarrotujen terveystilanne
Vastaus #26 - 20.10.2014 klo 09:02:57
Tulosta viesti  
Lainaus:
Sukusiitos tai sukukato ei suinkaan ole ainoa ongelma tai syy, vaan yksittäisen kissan geneettinen moninaisuus, joka voi myös olla täysin erilainen jokaisella yhden pentueen pennulla. Tästä toki kertoo toisistaan poikkeavat ulkonäötkin. 0 % sukusiitoksellakin nimittäin määrätyillä kissoilla onnistutaan tekemään täsmälleen samannäköisiä kissoja, joka kertoo kyseisten kissojen henkilökohtaisesta suppeasta perimästä. Eli vaikka sukusiitos on nolla niin kissa voi silti periä täsmälleen samantyyppiset geenit vanhemmiltaan. Tyypittämisellä nimenomaan voidaan ajautua tähän ongelmaan, ei niinkään siihen, että pitkä pää tai muu vastaava tekee sairaaksi. 

Kuolemaan johtavat terveysriskit kuitenkin ovat enemmänkin perinnöllisiä sairauksia.


Täytyy myöntää, etten oikein pysynyt tämän tekstin perässä. Joo - toki yksittäisen kissan geneettinen monimuotoisuus on tärkeä asia, mutta en tiedä, onko kissoilla tehty DNA-kartoituksia, sehän on ainoa keino yksittäisen kissan geneettisen monimuotoisuuden selvittämiseen. Mutta kyllä se populaation geneettinen monimuotoisuuskin on tärkeä asia. Mutta totta, olen itse sitä mieltä, että sukukatokerroin on huomattavasti tärkeämpi mittari kuin sukusiitoskerroin. Yksittäiselle kissalle ehkä tuo sukusiitoskerroin antaa kuvaa perinnöllisten sairauksien esilletulon todennäköisyydestä paremmin, mutta geneettinen monimuotoisuus selviää oikeastaan vain sukukatokertoimen perusteella.

Ja sekin on totta, ettei matala sukusiitoskerroin myöskään takaa terveyttä - voihan se sairautta tai ominaisuutta aiheuttava geeni tulla myös muilta kissoilta kuin sukulaisilta. Ja kyllä, varmasti ulkoasu omalta osaltaan kertoo yhtenäisyyksistä geenistössäkin, en tosin ole täysin varma tästä asiasta - se tietysti kertoo joidenkin geenien osalta samankaltaisuudesta, mutta ei siis välttämättä kaikkien geenien osalta ja sekin on tietysti selvää, että ulkoasu on useiden geenien vaikutuksen tulos - ei vain yksittäisen geenin. Ja toistapäin, se ongelmia aiheuttava geeni voi olla ihan joku muu geeni kuin ulkoasuun vaikuttava geeni, mutta voi olla myös sidoksissa ulkoasuun. Tai kulkea samanlaisen ulkoasun kanssa siis linjoissa vahvemmin.

Tiedä häntä noista, mutta jotkut ominaisuudet aiheuttavat terveydellisiä ongelmia - se on tiedossa. Mitkä geenit sen aiheuttavat, ei ole tiedossa. Mutta tästä seuraa tietenkin sekin, ettei välttämättä erilaisen ulkoasun omaava kissa paranna tilannetta. Se paha geeni voi silti periytyä tuleville sukupolville, vaikkei ulkoasu enää olisikaan se mihin sairaus on liitetty. Riippuu pitkälti periytymismenetelmästä (vai mitä termiä tuosta asiasta nyt käytetäänkään - eri geenit periytyvät eri tavoin, osa dominoivasti, osa resessiivisesti ja näiden perustyyppien lisäksi taitaa olla vielä joukko erilaisia muotoja, niin ja tietenkin oma ongelmaryhmänsä ovat nämä polygeneettiset ominaisuudet).

Siitä olen samaa mieltä Katskan kanssa, että tosiaan kannattaisi käyttää jalostuksessa eri näköisiä kissoja. Mutta ei ainoastaan yhdistelmässä, vaan kokonaisuutena tulisi sallia huomattavasti monimuotoisempi kirjo ominaisuuksia rodulle. Näin ehkä varmistuisi se monimuotoisuus pidempään. Ei se eri ulkonäkö välttämättä estä sairauksia, mutta ehkä pidemmän päälle monimuotoisuuden säilymisen kautta parantaisi terveystilannetta. 

Niin, perimä on muutakin kuin perinnölliset sairaudet. Ja toisaalta kukaan ei taida tietää kaikkia kissojenkaan perinnöllisiä sairauksia, vaikka toki niitä jo aika paljon tunnetaan (viimeksi kun listaa katsoin, taisi olla noin 300 erilaista tunnettua perinnöllistä sairautta tiedossa kissoillekin). Ja tuleehan niissäkin toki kaiken aikaa esille uusia sairauksia, ja opitaan tuntemaan sairauksien perinnöllisyyttä myös kaiken aikaa joten kaiken aikaa enenevässä määrin tietoa tulee. Ja ennaltaehkäisyssä sitten yleisimpien sairauksien osalta auttaa DNA-testit. Mutta nekään eivät valitettavasti auta kaikissa tapauksissa (oikeammin aika harvoissa tapauksissa).

Mutta itse en pitäisi rajana kuolemaan johtavia sairauksia. Kyllä monet ominaisuudet aiheuttavat haittaa vaikkeivat johtaisikaan kuolemaan. Ja melkeinpä pahempia ne ominaisuudet, jotka ovat kissalla haittana koko sen elämän ajan. Toisaalta siksi, että se kyseinen yksilö kärsii, toisaalta siksi, että se pystyy myös periyttämään tämän huonon ominaisuuden jälkeläisilleen (nuorena kuolemaan johtavat perinnölliset sairaudet eivät leviä lainkaan niin helposti laajemmin koko populaatioon).

Mutta vaikka se todellinen syy sairauksissa onkin ne geenit, niin silti osa ominaisuuksista on sellaisia, että niiden voi katsoa aiheuttavan myös sellaisenaan ongelmia. Siitä nyt esimerkkinä vaikkapa nämä koirien (ja osittain ilmeisesti kissojenkin) hengitysvaikeudet. Siis toki geenit ovat takana, mutta jos hengityskanavat on saatu muuttumaan niin ahtaiksi, ettei henki kulje luonnollisella tavalla, niin kyllä se ihan se ominaisuus on se ongelma.  Tai jos pääkallo on saatu muutettua niin pieneksi, etteivät aivot mahdu kunnolla pääkoppaan, vaikka sille onkin kehitetty ihan sairaustermikin, niin kyllä se tuo päänmuodon muuttuminen silti on se varsinainen ongelma tavallisen ihmisen ajatusmaailmassa. Samoin jos se pää kapeutuu liiaksi ja tätä kautta muuttuvat jotkut sairaudet yleisemmiksi (kuten nyt nuo hammasvaivat, joihin tietenkin myös ympäristö vaikuttaa omalla tavallaan), sanoisin silti, että se on siitä ominaisuudesta johtuvaa, vaikka se tietenkin onkin tiettyjen geenien yhteisvaikutuksesta johtuvaa ja mahdollisesti sen lisäksi vielä ympäristötekijöistä.

Mutta totta, pelkästään ulkoasua muuttamalla tilanne ei välttämättä korjaannu enää, tai ei ainakaan nopeasti. Ja toki sama ongelma voi tulla myös täysin erilaisella ulkoasulla, jos ne tietyt geenit nyt kuitenkin ovat taustalla.

Kyllä - sekava viesti, kun ei oikein osaa itsekään noiden geenien kanssa ajatella vielä kovin yksiselitteisesti. Ei vaikka pitäytyisi pelkästään geenitasolla. Tunnettuahan on se, etteivät geenitkään yksinään kaikkea selitä, vaan on lisäksi erilaisia mekanismeja, jotka vaikuttavat sairauden / ominaisuuden esilletuloon jne. joita tutkijat vasta tutkivat, eivätkä ole saaneet niistä vielä tarkkaa kuvaa hekään, saati sitten tavallinen ihminen. Ja tietty tältäkin osalta varmasti löytyy myöhemmin uutta tietoa...
  

Koti ilman kissaa on vain talo!
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Ming
Karvinen
**
Poissa



Viestejä: 321
Liittynyt: 28.08.2012
Re: Siamilaisten ja sisarrotujen terveystilanne
Vastaus #27 - 20.10.2014 klo 10:22:35
Tulosta viesti  
Kiitos taas asiapitoisesta ja asiallisesta viestistä abcdrf!

Lainaus ei taaskaan toimi, joten kopioin viestistäsi suoraan tähän

abcdrf: "Siitä olen samaa mieltä Katskan kanssa, että tosiaan kannattaisi käyttää jalostuksessa eri näköisiä kissoja. Mutta ei ainoastaan yhdistelmässä, vaan kokonaisuutena tulisi sallia huomattavasti monimuotoisempi kirjo ominaisuuksia rodulle. Näin ehkä varmistuisi se monimuotoisuus pidempään. Ei se eri ulkonäkö välttämättä estä sairauksia, mutta ehkä pidemmän päälle monimuotoisuuden säilymisen kautta parantaisi terveystilannetta."

Tämänsuuntaisia ajatuksia olen itsekin yrittänyt tuoda esille tässä keskustelussa, mutta paremmin selitetty yllä.

abcdrf: "Mutta itse en pitäisi rajana kuolemaan johtavia sairauksia. Kyllä monet ominaisuudet aiheuttavat haittaa vaikkeivat johtaisikaan kuolemaan. Ja melkeinpä pahempia ne ominaisuudet, jotka ovat kissalla haittana koko sen elämän ajan. Toisaalta siksi, että se kyseinen yksilö kärsii, toisaalta siksi, että se pystyy myös periyttämään tämän huonon ominaisuuden jälkeläisilleen (nuorena kuolemaan johtavat perinnölliset sairaudet eivät leviä lainkaan niin helposti laajemmin koko populaatioon)."

Tästä olen samaa mieltä. Monta ongelmaa on mielestäni saatu aikaan etenkin koirapuolella sillä, että haetaan mahdollisimman extremeä tyyppiä ja siis aina vain enemmän ja enemmän extremeä. Moni tyypityksellä aikaansaatu ulkoasu todella haittaa koiran elämää tuntuvasti. Ehkä tiedossa olevia ongelmia ei ole kissojen kohdalla vielä toistaiseksi juurikaan, mutta kuten koirapuolella on huomattu, tulevat ne vastaan ennen pitkää, jos sama toiminta jatkuu. Joitain vaivoja ei ehkä myöskään heti osata yhdistää ulkoasuun, mikä tietysti muuttuu tiedon lisääntyessä.

Eläinlääkäri totesi minulle yhden kissani hammastarkastuksen yhteydessä, että itämaisilla ja siamilaisilla hammasongelmat ovat todella yleisiä, koska hampaat eivät mahdu kapeaan suuhun kunnolla. Myöhemmin myös toinen eläinlääkäri mainitsi saman asian toisen kissani hammastarkastuksen yhteydessä. Hammasongelmat ovat tietenkin hoidettavissa, mutta ehkä nekin voitaisiin osittain välttää, jos suuntaa hieman muutettaisiin.

Mainitaan nyt vielä, että minustakaan sukusiitos ei kerro vielä kaikkea, pitäisin sukukatokerrointa myös tärkeänä (vaikka ei senkään lukeman avulla voida kaikkea ennustaa, kuten ei minkään muunkaan avulla elävien olentojen kohdalla). Ei tosiaan pidä kuvitella, että 0% sisäsiitoksella kissa olisi automaattisesti terve. Silti sukusiitoskin aiheuttaa kiistatta ongelmia, ei kai mitään sääntöjä sen suhteen olisikaan, jos se olisi ihan ok vaikka 50%:iin asti tai siitä yli vielä. Näitä tällaisia tapauksia onneksi on käsittääkseni lähinnä rotujen menneisyydessä, kun sisäsiitoksen haitoista ei tiedetty mitään. Nykyiset kasvattajat joutuvat tietysti paikkaamaan näitä virheitä, eikä nämä aikoinaan aiheutetut ongelmat heidän vikansa olekaan. Silti suunnan voivat valita juuri nykyiset kasvattajat itse, mihin siis kiinnittävät eniten huomiota (ulkonäköön vai terveyteen).
  

FIN*Cannonball Cosa Nostra"Minja"OSH n,10.12.07
Rescue-kissa"Pietro",PEB n 33,-11
FIN*Acousticat's Forest"Jöns",BAL p 21,18.11.12
Muistoissa: FIN*Stripetease GiantLeap"Sirius"SIA n
17.10.07-17.12.12
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Mulle kans
Maitoviiksi
Poissa


Täällä on kivaa. :)

Viestejä: 9
Liittynyt: 20.10.2014
Re: Siamilaisten ja sisarrotujen terveystilanne
Vastaus #28 - 20.10.2014 klo 11:40:30
Tulosta viesti  
Niinkuin yllä on käynyt ilmi, ei kaikki kuolemaan johtavat sairaudet ole ulkonäköperusteisia, mietitään nyt vaikka sellaisia tauteja kuin amylodoisis sekä FIP.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Mulle kans
Maitoviiksi
Poissa


Täällä on kivaa. :)

Viestejä: 9
Liittynyt: 20.10.2014
Re: Siamilaisten ja sisarrotujen terveystilanne
Vastaus #29 - 20.10.2014 klo 11:48:23
Tulosta viesti  
Ja Ming, kyllä sinun laittamassasi artikkelissa missä nämä "tyypit" esiteltiin niin tuo ylempi kuva on nykyinen lemmikkitaso (oikei, ei estä harrastamista sen kanssa, mutta ei sitä mitä haetaan) ja alemman kuvan kaltaisia kissoja on pilvin pimein Suomessa nähtävillä. Ja ulkomailla.

Kun aktiivisesti seuraa, on mukana, katsoo ja kyseenalaistaa niin näkee, että mihin suuntaan ollaan menossa tyypittämisen kanssa. Siis yli jo tuosta sinun laittamastasi alemmasta kuvasta. Sosiaalinen mediakin on täynnä erilaisia kuvia IV kissoista.

Se että MITÄ haetaan, on eri asia. Tietysti jokaiselle kissoja kasvattavalle terveyst TULEE olla ensisijainen asia ja sitä miettiä, sen jälkeen tulee kaikki muu. JA nyt sitten kannattaa miettiä sitä että mikä on se pääpaino tyypittämisessä; korvat, kuvio, väri, kontrasti.

*Colour never killed a cat*
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Sivunvalintanappi Sivu: 1 [2] 3 4 
Lähetä aihe | Tulosta
 
  « Koti ‹ Alue Sivun alkuun