Miten auttaa kissaa sopeutumaan uuteen kotiin? (Luettu 4512 kertaa)
Kari Häkkinen
Karvakorva
*
Poissa


Täällä on kivaa. :)

Viestejä: 58
Liittynyt: 14.06.2014
Miten auttaa kissaa sopeutumaan uuteen kotiin?
15.08.2014 klo 23:08:11
Tulosta viesti  
Kotiini tuli uusi kissa kuusi tuntia sitten.

Aikaisemmat kissani ovat olleet 5-6 vuotta vanhoja ja moneen kertaan hylättyjä, jotka tottuneesti sopeutuivat miltei välittömästi.

Tämä uusipa onkin jo kolmetoistavuotias ja käsittääkseni elänyt ennen tämänpäiväistä muuttoaan koko elämänsä yhdessä ja samassa paikassa. Siis tuplasti niin vanha kuin edeltäjänsä ja nyt meni elämä kokonaan uusiksi.

Etsin netistä vinkkejä kissan kotiuttamiseen ja löysin tämän kuolleen ketjun foorumista joka muistuttaa Kissamaailmaa:

http://incat.fi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1364833785

Tein tulokkaani kanssa samalla tavalla kuin ketjun aloittaja Köspä, jätin kuljetuslaatikon auki ja menin toiseen huoneeseen hoitamaan asioitani. Tämä tuli laatikosta miltei samantien.

Annoin uuden katin tutustua kämppääni aivan rauhassa. Koluttuaan kaikki paikat tämä meni piiloon ja aina kun tulen samaan huoneeseen, juoksee toiseen ja kätkeytyy sinne.

Uusi kissa on ymmärrettävästi syvästi järkyttynyt päädyttyään outoon paikkaan, täysin vieraan ihmisen luo. On pelokas ja sähisi raivokkaasti sen ainoan kerran kun menin vähän lähemmäs.

En usko, että tässä olisi mikään ylitsepääsemätön ongelma, mutta vinkit sopeutumisen helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi ovat tervetulleita.

Järkeilin, ettei mikään rauhoita niin varmasti ja tehokkaasti kuin pitkästyminen. Olen antanut kissan olla aivan totaalisen rauhassa, jotta tämä ymmärtäisi ettei uusissa oloissa ole mitään pelättävää.

Kun tämä on tylsistynyt tarpeeksi kauan, niin luulisi sen alkavan aktivoitua viimeistään kun tulee nälkä ja tarve käydä laatikolla. Molemmat palvelut ovat valmiina odottamassa.

Kun tulokas alkaa luonnollisten tarpeidensa pakottamana liikehtiä, niin minun pitäisi kai silloin tarttua tilaisuuteen ja tehdä niin sanotusti itseäni tykö. Miten se luontevimmin tapahtuisi?
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Kari Häkkinen
Karvakorva
*
Poissa


Täällä on kivaa. :)

Viestejä: 58
Liittynyt: 14.06.2014
Re: Miten auttaa kissaa sopeutumaan uuteen kotiin?
Vastaus #1 - 16.08.2014 klo 13:21:31
Tulosta viesti  
Pientä edistystä on tapahtunut.

Katti naukui yöllä. Ajattelin sen huutelevan eteisessä ikäväänsä, kun viereisessä WC:ssä olevalla laatikolla ei ollut tapahtunut mitään. Menin takaisin nukkumaan.

Naukumista uudestaan vähän ajan päästä, eikä laatikolla oltu käyty vieläkään. Kissa vain istui eteisessä ja tuijotti minua tuimasti metrin päästä.

Päätin kokeilla harhautustaktiikkaa edelliseltä kissalta jääneellä avaimenperässä olevalla laservalolla (tietysti varon silmiä). Kun punainen laserpiste kulki pitkin eteisen lattiaa, kissan korvat nousivat neuraaliin asentoon pistettä seuratessa ja se yritti haistella kohdetta. Kun piste katosi maton hapsuihin, kissa kaiveli niitä tassuillaan. Unohti selvästi minua kohtaan tuntemansa epäluulon. Harmillisesti lelusta loppui patteri kesken kaiken ja tilanne palasi ennalleen.

Heräsin naukumiseen yöllä vielä kolmannen kerran. Tuolloin kissa istui taas eteisessä WC:n kynnyksellä odottamassa. Tämä oli käynyt laatikolla ensimmäistä kertaa uudessa kodissa.

Jos oikein ymmärsin, niin kissa oli kahdesti varoittanut olevansa menossa asioimaan laatikolleen, jotta saisi operoida siellä rauhassa. Kolmannella kerralla tämä ilmoitti aikaansaannoksista.

Puheväleihin ollaan pääsemässä ainakin laatikko-asiassa.

Märkäruokakuppinsa on tyhjentänyt kokonaan ja kuivaakin on mennyt hieman. Ruokatarjoilusta en osannut kerätä positiivista PR:ää. Pitämällä ruokakupit tyhjinä voisi pakottaa kissan pyytämään ruokaa ja saada siten kanssakäymistä, mutta sellaiseen en halua lähteä.

Hidasta puuhaa luoda luottamusta, jos kissa ei päästä lähelleen, saati silittämään. Jotenkin vain pitäisi saada se etäisyyden päästä vakuuttumaan uuden isännän hyväntahtoisuudesta.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Kari Häkkinen
Karvakorva
*
Poissa


Täällä on kivaa. :)

Viestejä: 58
Liittynyt: 14.06.2014
Re: Miten auttaa kissaa sopeutumaan uuteen kotiin?
Vastaus #2 - 23.08.2014 klo 15:44:29
Tulosta viesti  
Kahdeksan vuorokautta on kulunut, eikä narttukissani ole vieläkään päästänyt silittämään. Kolmesta varovaisesta yrityksestäni saada fyysistä kosketusta, on todisteena naarmut käsissä.

Kissan elämässä ei voi ollakaan suurempaa mullistusta, kuin sitä koko kolmetoistavuotisen elämän hoitaneen emännän ja kodin vaihtuminen äkisti vieraaseen isäntään ja paikkaan.

Kolmella tavalla olen onnistunut murtamaan kissan epäluuloisuuden muurin.

Ensimmäinen oli laservalolla leikkimällä.

Toisen kerran tämä unohti varovaisuutensa kun löysin kissan muuttokuormasta harjan. Harjan tämä tunnisti heti ja säntäsi saman tien harjattavaksi, mutta hoksasi kahden vedon jälkeen harjaajan vaihtuneen ja kipitti oudosti ulisten makuuhuoneen verhojen taakse piiloon. Toista kertaa ei ole antanut harjan hämätä itseään, vaikka olen usein houkutellut.

Ei tarvita erityisiä ennustajan kykyjä arvata, että kolmas keino lepyttää pelokasta kissaa liittyy ruokaan.

Molemmat ruokakupit olivat tyhjentyneet yön aikana, joten aloin niitä täyttämään. Aivan yllättäen tuskastuttavan arka kissa pujahti vasemman kainaloni alta hotkimaan herkkuja. Nälkä oli niin kova, että se sivuutti muut tuntemukset. Silitysyritys oli kuitenkin liikaa, eikä tämä tule enää syömään jos olen keittiössä.

Kissanminttu oli niin tehokasta, että sitä rohkaistuttiin syömään ihan kädestä. Mutta tavallinen palvikinkku vei voiton mintusta. Sitä saadakseen kissa seuraa minua joka paikkaan, tekee pitkiä loikkia ja leikkii juoksemalla heiteltyjen palojen perään.

Tarjoamalla kissanminttua ja palvikinkkua kädestä, olen saavuttanut paljon luottamusta. Joka kuitenkin katoaa aivan sananmukaisesti kädenkäänteessä. Kun käsi on kämmenpuoli ylöspäin, kissa tulee haistelemaan olisiko namia tarjolla. Heti kun käden kääntää rystyset ylöspäin, juostaan karkuun.

Feliway-suihketta olin jo harkitsemassa 30 euron hinnasta huolimatta, mutta yllätin katin juuri ennen ostoksille lähtöä hieromassa suihkeen sisältämiä aitoja aineita keittiön pöydänjalkaan. Että sen kohdan on uudesta kodista merkinnyt nyt reviirikseen. Vihdoinkin!

Kyllä kotikissankin kesyttäminen kärsivällisyyttä vaatii.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
callette
Mörökölli
***
Poissa



Viestejä: 601
Sijainti: Tampere
Liittynyt: 19.06.2010
Sukupuoli: Nainen
Re: Miten auttaa kissaa sopeutumaan uuteen kotiin?
Vastaus #3 - 03.09.2014 klo 09:55:46
Tulosta viesti  
Jokainen kissa on yksilö, ihan kuten ihminenkin - joten ikinä ei valitettavasti voi ennustaa, kuinka kissa reagoi muuttaessaan omaan kotiin. Sinun kissallesi muutos on ollut maailmaa järisyttävä, jos ikää on jo tuon verran, joten en yhtään ihmettele että hän on lähes sulkeutunut. Hän luultavasti on hyvin ihmeissään muutoksesta, tutut rutiinit ovat hukassa, tutut äänet jäivät taakse sekä luultavasti hän kokee pitkäaikaisen lauman jättäneen hänet jälkeen. Nyt totuttautuminen uusiin rutiineihin, ääniin, hajuihin sekä laumaan on alkanut pikkuhiljaa.

Olet selkeästi ottanut oikeat aseet tutustumiseen käyttöön: itse käytän arkojen kissojen kanssa myös voimakkaasti haisevia herkkuja (esimerkiksi palvikinkku on useille kissoille ihan lottovoitto, toisena voisin mainostaa PrimaCatin kuivattuja kananameja/kananmaksanameja) sekä leikkiä. Ensimmäinen on nimenomaan luottamuksen saavuttamista, monet sanovat lahjomalla, itse sanoisin ehkä ennemmin että antamalla positiivisia kokemuksia ihmisestä. Herkkujenantohetki kannattaa sisällyttää normaaliin päivärutiiniin, eli samaan aikaan joka päivä ainakin aluksi - tällöin kissa oppii odottamaan hetkeä ja yhdistää herkut voimakkaasti myös sinuun. Kun arkuus karisee, voi herkkuja alkaa antaa myös satunnaisesti muulloin ja alkaa vieroittaa tuosta tietystä hetkestä pois.

Leikki taas vähentää kissan stressiä. Vanhemmalle kissalle leikki on usein vähän vähemmän kiinnostavaa, mutta sitä kannattaa aina kokeilla. Laser-valo tai vaikkapa pitkällä narulla varustettu höyhenonkilelu ovat aika helppoja tapoja aloittaa. Kissa on saalistaja, joten se kaipaa aktivointia nimenomaan saalistuksen muodossa. Kun kissa ei pääse saalistamaan, sille pakkaantuu energiaa, joka usein kasvattaa stressiä; vastaavasti saalistuksen jäljittely leikkimisen muodossa purkaa tätä energiaa ja sitä kautta vähentää stressiä. Arka kissa ei usein innostu heti leikkimään, mutta kun tarpeeksi kauan yrittää (itselläni pisimpään on mennyt viikko lelua heilutellessa, kunnes kissa innostui), onnistuu kyllä. Leikin varjolla myös kannattaa yrittää päästä koskemaan kissaan "vahingossa" - esimerkiksi houkutella kissa ihan viereen, niin että se vahingossa koskee jalkaasi. Älä reagoi näihin mitenkään. Jos puhut yhtäkkisesti tai itse säpsähdät, usein kissakin säikähtää ja silloin myös perääntyy - joka on negatiivista kokemusta.

Ruokahetket ovat ehdottomasti parhainta aikaa kissalle ja aran kissan kanssa en suosittelekaan ikinä nk. jatkuvaa ruokintaa. Tee ruokinta-aikataulu ja pysy siinä, niin että kissalla on selkeät ruoka-ajat. Tarjoile kerralla vaan niin paljon ruokaa, kuin kissa syö, eli se odottaa innoissaan seuraavaa ruokahetkeä. Kun kissa yhdistää sinut ruokaan, se muodostaa sinuun jo automaattisesti tietynlaisen luottamuksen. Luottamus ei ikinä synny nopeasti, mutta tuloksia varmasti alkaa näkyä jo ensimmäisen viikon aikana.

Jos mahdollista, pidä kissaa myös samassa huoneessa kun nukut, nukkuessasi. Kissalle tekee hyvää nähdä sinut "vaarattomana" nukkumassa, jolloin se arastelee usein vähemmän. Muista aina kohdatessasi myös siristellä silmiäsi kissalle - se on kissamainen tapa kertoa, että olet vaaraton etkä halua tehdä mitään pahaa. Kissat tekevät sitä itse tutustuessaan. Älä ikinä katsele suoraan silmiin, koska se on uhkaavaa kissalle, joka tuntee olevansa "väärällä reviirillä". Pitkään jatkunut tuijotus tarkoittaa kissakielellä yleensä "Häivy!".
  

"I had been told that the training procedure with cats was difficult. It's not. Mine had me trained in two days."
Maatiaiset Nefertiti ja Miss Moriarty sekä MCO RaReCoon's Phedca
Sivun alkuun
WWW  
IP kirjattu
 
Kari Häkkinen
Karvakorva
*
Poissa


Täällä on kivaa. :)

Viestejä: 58
Liittynyt: 14.06.2014
Re: Miten auttaa kissaa sopeutumaan uuteen kotiin?
Vastaus #4 - 13.09.2014 klo 07:28:41
Tulosta viesti  
Kiitokset Callettelle vinkeistä, joista osa on jo osoittautunut käytännössä toimiviksi.

Eilen tuli kuukausi täyteen yhteistä elämää ja molemminpuolisen sopeutumisen harjoittelua.

Feliway-suihke jäi testaamatta, mutta ehkä sitä kannattaa kokeilla seuraavalla kerralla.

Tein edellisen kissan poistumisen jälkeen kotonani suursiivouksen. Toisaalta koska siihen oli tarvetta muutenkin, mutta myös tehdäkseni positiivisen vaikutelman mahdollisiin uuden kissan luovuttajiin.

Vaikka sainkin omasta mielestäni kämpästäni siistin ja puhtaan, niin kissa todennäköisesti arvioi sitä toisenlaisilla kriteereillä. Sitä edeltäneen kollikissan viiden vuoden aikana kertyneet jäljet eivät tainneet kadota siivouksessa. Huomasin vasta äsken, että eteisen seinänkulmassa on vieläkin Koljan mustat jäljet, kun tämä oli käynyt hieromassa siihen itseään.

Edellinen kissani oli poika ja tämä uusi tyttö. Naarailla ei taida olla niin voimakasta reviiriviettiä kuin uroksilla, mutta ehkä kotiutumista olisi silti edesauttanut, jos olisin siivouksen yhteydessä yrittänyt desinfioida Feliwaylla tyttösen edeltäjän "merkintöjä". Tulokas on nyt kuukauden tehnyt tätä työtä itse ja vallannut kaikki huonekalut, seinustat, ovenkulmat ja roskakortitkin omaksi reviirikseen.

Silittää antaa jo vihdoin. Kolme viikkoa siihen menikin. Vaikka tämä tulee ihan omasta tahdostaan paijattavaksi, niin saattaa kesken kaiken saada jonkinlaisia "paniikkikohtauksia" kun silittelen tai harjaan. Kohtauksen iskiessä raapii ja sähisee raivokkaasti.

Päivittäin tämä tulee makaamaan olohuoneen matolle sohvan viereen kun katson televisiota. Jää makaamaan puolen metrin päähän ja alkaa kehrätä kuuluvasti. Heti kun huomioin kissan, tämä hätääntyy ja alkaa hengittää kiivaasti.

Eli kovasti on seuran- ja hellyydenkipeä, mutta edelleen niin epävarma, ettei osaa varauksetta nauttia olostaan. Hakeutuu läheisyyteen ja hetken päästä hermot pettävät.

En kuollaksenikaan muista mistä on peräisin (Raamatusta? Viidakkokirjasta? Tarzaneista?) tarina miehestä tai nuorukaisesta, joka kesyttää kissapedon poistamalla tikun tämän tassusta. Jokin vastaava konsti olisi tarpeen, mutta sellaista oikotietä kissan sydämeen tuskin on.

Syliin ottamista olen neljän viikon aikana kokeillut kahdesti. Ensimmäisellä kerralla laitoin oikean käsivarren tämän rintaa vasten ja vasemmalla käänsin hännän alas nostaen sitten takapuolesta. Seurauksena oli aivan kauhea älämölöö. Sain oikeaan ranteeseen niin pahoja naarmuja, että hyvä kun verisuonia ei katkennut. Kyllä se niin on, etteivät tytöt pidä siitä kun vieraat miehet yrittävät yllättäen kähmiä.

Toisella kerralla kissa livahti rappuun ollessani lähdössä ulos. Viipotti vauhdilla kolmanteen kerroksen ja siitä toiseen. Minä tietysti perässä huolissani, että katti pääsee alas ulko-ovelle ja karkaa. Toisessa kerroksessa nappasin tämän syliini ja kannoin kotiin ilman mitään ongelmia.

Sain tuolloin sen vaikutelman, ettei ainakaan oma kissani osaa keskittyä kuin yhteen asiaan kerrallaan. Rappuun pääsy vei kaiken huomion niin, ettei tämä hoksannut syliin ottamista ollenkaan.

Olin hämäystaktiikkaa käyttänyt aiemminkin, mutta vasta rappuepisodin jälkeen tiedostin mitä mahdollisuuksia tuo kissojen rajoittuneisuus tarjoaa.

Kuten Callette kirjoittaa leikin varjolla kannattaa yrittää päästä koskemaan kissaan "vahingossa". Tämä pätee kaikkeen kissan tekemisiin. Kun mielenkiinnon vie ilmassa sätkyttelevän muovinauhan tavoittelu, niin epäluulo nauhan toisessa päässä olevaa ihmistä kohtaan unohtuu.

Kuten myös ruokaa tarjotessa. Kun kissa alkaa syödä, on tietysti syytä suoda ruokarauha, mutta sitä ennen voi pitkittää ruuan valmistelua ja tarjoiluprosessia. Palvikinkkua tarjoilen kädestä pikemminkin Hermesetasin kokoisena kuin sokeripalan, sillä siten kissan kannalta mieluisan kanssakäymisajan voi moninkertaistaa.

Vaikkei syliin ottaminen vielä oikein onnistukaan, niin joskus kissaa on ollut tarpeen nostaa tai siirtää. Raapimiselta olen välttynyt sillä, että otan tätä takaapäin molemmin käsin kiinni keskivartalosta rintakehän paikkeilta. Näin tassut jäävät huitomaan harmittomasti tyhjää ilmaa, eikä tämä yllä puremaan. Nostelua harjoitan päivittäin monta kertaa ihan vain siihen tottumisen vuoksi.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
 
  « Koti ‹ Alue Sivun alkuun