Niin se aika menee... (Luettu 1942 kertaa)
abcdrf
Karvinen
**
Poissa



Viestejä: 291
Sijainti: Jyväskylä
Liittynyt: 20.04.2012
Niin se aika menee...
10.10.2013 klo 19:57:26
Tulosta viesti  
Ei yleensä tule mietittyä pahemmin kissojen syntymäpäiviä, mutta jostain syystä tänään tuli mieleen että hyvänen aika, meidän "pennut" täyttävät tänään 11 vuotta.

Pennut tulee siitä, että kyseessä ovat meidän viimeiseksi jääneen pentueen meille jääneet pennut. Ei heidän syytään, että kasvatus jäi, mutta ehkä tämä pentue on kuitenkin mieleenpainuvin pentue. Omine murheineen - jotka liittyivät siihen, että mekin sitten narahdimme näiden forumeitten erilaisiin muotisuuntauksiin - joka silloin oli barffaus, mutta kylläkin ihan väärillä ohjeistuksilla siihen aikaan (josta aika moni kissa on saanut kärsiä siihen aikaan). Eikä meillä tarkoitus ollut alkaa barffaamaan, vaan opettaa pennut kaikkiruokaisiksi jos uudet omistajat olisivat halunneet barffata. Mutta kuinka kävikään - nämä meille sitten jääneet pennut päättivät itse ruveta pelkiksi lihansyöjiksi, emmekä me tajunneet heti, etteivät ne muuta syö kuin lihaa (joka nyt siis ei tietenkään ollut mitään barffaus-sääntöjen mukaista ravintoa, koska kissoilla kerran oli tarjolla myös teollista ruokaa).

Joten pennut sitten sairastuivat paper boneen (tai sen esiasteeseen -kalkin ja fosforin epätasapainoon) 4 kk:n iässä. Mutta onneksi kävi pienen pieni tapaturma, ja tila havaittiin ennen kuin mitään pahempaa oli ehtinyt aiheutumaan - kun Tassu juoksi sohvan alle ja ilmeisesti kolautti sen verran selkäänsä tai jotain muuta, että jäi huutamaan liikuntakyvyttömänä sinne sohvan alle. Eläinlääkärikin oli ihmeissään mistä on kysymys, kun pennut näyttivät niin hyväkuntoisilta (turkki kiilsi kuin Naantalin aurinko ja ulkoisesti todellakin todella hyväkuntoisen näköiseltä ne näyttivät kaikin tavoin, myös eläinlääkärin toteamana).
No siitä episodista onneksi selvittiin sillä, että kissat siirrettiin  pelkkään teollisen ruuan syöttämiseen - aluksi pakkoruokinnalla (ihan sananmukaisesti - niille ruiskutettiin pakolla ruoka suuhun kun eivät muuten suostuneet syömään), myöhemmin se sitten maistui ihan muutenkin. Ja Tassukin alkoi saamaan liikuntakykyään takaisin 3 päivän liikkumattomuuden jälkeen ja jonkin ajan kuluttua voitiin huokaista helpotuksesta, kun pennuista kehittyi ihan terveitä pentuja eikä mitään luustovikaa ehtinyt muodostua.

Sittemmin Tassu aiheutti päänvaivaa siinä mielessä, että olihan sen kanssa tarkoitus vielä ne yhdet pennut teettää, mutta kun ei siitä sitten tullut mitään (valetiineys lienee ollut kyseessä, kun meidän leikattu Kalle-poika pääsi sitä astumaan ennen aikojaan eikä se valittu sulho sitten saanutkaan mitään aikaiseksi). Se oli piste i:n päälle kasvatuksen lopettamispäätökselle. Saamme kiittää siitäkin Tassua - se on ollut varmasti yksi parhaita päätöksiä, mitä on tullut tehtyä.

Sen jälkeen olemmekin sitten saaneet vain nauttia pentujen olemassaolosta - ja sitä iloa ne ovatkin meille tuoneet todella paljon. Joten onneksi olkoon - Tassu ja Tossu - ja muut Valleygirl's T-pennut!


Uusin kuva Tassusta - sekin jo vuodelta 2011

  

Koti ilman kissaa on vain talo!
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Kosmonautti
Karvakorva
*
Poissa


Jesperiina & Olivia

Viestejä: 66
Liittynyt: 28.10.2014
Sukupuoli: Nainen
Re: Niin se aika menee...
Vastaus #1 - 01.11.2014 klo 19:47:29
Tulosta viesti  
Kyllä se aika menee menee ja menee... en edes muista milloin viimeksi minun omat kissani olivat pentuja. Tai muistan, mutta en kunnolla. Sama täällä sen kanssa että meille tuli outo kissa latoon ja sai pentuja ja 2 jäi niistä meille. Muistan vielä kuinka omat kissani leikattiin ettei ne voisi lisääntyä... oli niin söpöä kun ne pökkyrässä yritti hypätä, mutta se piti lopettaa siltä ettei se liikaa telo itseään siinä.


2014 molemmat kuvat
  

"Kissa ja hänen purkinavaajansa asuvat täällä"
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
 
  « Koti ‹ Alue Sivun alkuun