Kissan omistajan arki on sitten ihanaa... (Luettu 2628 kertaa)
abcdrf
Karvinen
**
Poissa



Viestejä: 291
Sijainti: Jyväskylä
Liittynyt: 20.04.2012
Kissan omistajan arki on sitten ihanaa...
09.08.2013 klo 17:18:19
Tulosta viesti  
Tai oikeammin yöt.

Meillä on nyt parin viikon (ainakin) ajan ollut joka yö sellainen meno päällä ettei paremmasta väliä. Joka ilta Tassu aloittaa yötyöt silloin kun me menemme nukkumaan - se ensimmäinen päästäinen tuodaan sisälle aitauksesta siihen aikaan, ettemme vielä ole ehtineet nukahtaa. Tietenkin elävänä.

No yleensä se on päässyt hengestään makuuhuoneen ja vessan välisessä välikössä (vessasta on kulku aitaukseen). Mutta kun kuuntelee sitä vikinää ja toivoo, ettei Tassu tee uudestaan sitä, minkä on kerran tehnyt, että toi sen elävän hiiren meille sänkyyn, niin eipä siinä oikein saa nukuttua ennnenkuin se päästäinen on hiljentynyt.

Tähän asti on yleensä tuo ensimmäinen yön saalis ollut kuitenkin se ainoa, joka on valvottanut. Joka aamu niitä raatoja on kuitenkin kiikutettu 3-4 ulos. Siis nyt viimeisten parin viikon aikana joka aamu.

Mutta viime yö oli kyllä sellainen, ettei paremmasta väliä. Mitähän se kello mahtoi olla, jotain 3 tai 4 kieppeillä, kun aitauksesta alkoi kuulua vikinää, joka tuli sisälle - ja makuuhuoneeseen asti. Joten ei sitten nukuttu. Eikä nukuttu vähään aikaankaan, kun tietenkin se päästäinen ensin löysi hyvän piilopaikan makuuhuoneen vaatekaapista (jonka ovat ovat auki, koska kissat ovat niin päättäneet - peiliovet eivät pahemmin kissoja pidättele, ne kyllä saadaan avattua, jos ne ovat kiinni, joten kompromissi on se, että ne ovat sitten auki). Ja Tassu sitä siinä sitten vahti - kunnes alkoi jonkun ajan kuluttua kuulua jälleen vikinää - kun se päästäinen päätti yrittää päästä pakoon sieltä kaapista.

Sitten sitä ravausta riittikin jonkin aikaa sängyn alla - kun tietty se päästäinen löysi niitä paikkoja, johon Tassu ei perässä päässyt. No kai se lopulta pääsi hengestään kun vikinä loppui (emme löytäneet aamulla muita raatoja kuin ne kolme tuota kyseistä otusta ennen sisään tuodut otukset).

Ja kun Tassu ja leikkikaverinsa lopettivat, niin sitten meni sähköt (ja se kolahtelu joka siitä seuraa, kun linjoja testataan - käsittääkseni - eikä onnistu ja taas vähän ajan päästä uudestaan... on jo sinänsä ihan mielenkiintoinen lisä siihen, että talo tuntuu suorastaan aavemaiselta sähkökatkon yhteydessä, kun kaikki laitteet, jotka normaalisti pörräävät, kuten ilmanpuhdistin jne. ovat hiljentyneet).
Mutta kun tähän sitten lisää vielä sen, että hetki sähköjen katkeamisen jälkeen alkoi sataa kaatamalla (ja peltikatto makuuhuoneen yläpuolella ja ikkuna auki), niin loppuyö menikin sitten melko lailla kevyellä unella - nimittäin kun Tossu puolestaan aloittaa sitten jossain vaiheessa aamua lisäksi meidän herättelyn - hän on sitä mieltä, että hänen tehtävänsä on toimia herätyskellonamme, ja olihan se tänä aamuna ihan hyvä sinänsä (kun vain yksi kolmesta "herätyskellosta" jäi toimintaan - siis kun ne kaksi muuta ovat siitä sähköstä riippuvaisia), mutta voisi sen aloittaa vähän myöhemmin, emme me nyt ihan viiden - kuuden aikaan vielä nouse ylös. 

Sähköt onneksi tulivat takaisin varsin hyvin ajoitettuna, eli noin 10 minuuttia sen jälkeen kun herätyskello oli herättänyt. Sai vielä ne aamuteetkin juotua (ei tarvinnut aloittaa päivää kylmällä aamiaisella).

Niin - me uudistimme pari kesää sitten tuon kissojen aitauksen, ja sen piti olla hiiri- ja lintuvarma aitaus - rappausverkko on kyllä niin pienisilmäistä, ettei siitä luulisi edes päästäisten pääsevän läpi ja lisäksi se verkko on kaivettu maahan 10 cm ainakin ja yritetty kaikki kiinnityskohdat varmistaa aitauksen katon ja talon seinän rajaa lukuunottamattä täysin tiiviiksi, tuon aitauksen katon ja talon seinän välissä on sellainen ehkä noin 1-2 cm leveä väli (osan matkaa), mutta niin, että lauta rajaa aitauksen katon siinä kohtaa eli kissat eivät siitä ainakaan mahdu. Ehkä ne linnut sitten mahtuvat, kun joskus harvoin joku niistäkin on eksynyt aitaukseen, tai sitten se aitauksen katon osa, jossa on vähän isompisilmäistä verkkoa (kun rappausverkko loppui kesken ja talossa oli vielä vanhaa verkkoa jäljellä - ja kuvittelimme, että sen päällä oleva peltikatto estäisi niiden lintujen tulon aitaukseen - ei ilmeisesti estä...
Ja ehkä ne hiiretkin sitten käyttävät sitä kattoa kulkureittinään - tai ainakaan muuta reittiä emme ole toistaiseksi keksineet mistä ne voisivat sinne aitaukseen päästä - elleivät sitten todella tunkeudu siitä rappausverkosta läpi.

No, Tassulla ainakin on tullut elämään piristystä... meille ei ehkä niinkään. Ja kyllä niitä hiiriä taitaa olla piha täynnä muutenkin - kun nimittäin joka valjestelureisulla nykyään vahditaan kovin tarkkaan kaikki pensaitten alustat ja ihan selvästi siellä on jotain "elämää" - tosin harvemmin Tassu niitä sieltä on kiinni saanut (nykyään - ennen vanhaan se kyllä saalisti sujuvasti kaiken lähistölleen eksyneen myös valjaissa). Ilmeisesti on ollut hyvä hiirikesä - kun ne nyt ovat noin intoutuneet talon läheisyyteen.

Muilla tällaista mielenkiintoa yöllä? Tai hyviä ehdotuksia, miten muka täysin hiirisuojatun aitauksen saisi oikeasti hiirisuojatuksi... kuinka pienistä raoista nuo päästäiset tunkevat itsensä läpi? Ja kiipeilevätkö ne, vai riittääkö maan rajan läheisyyden tarkistaminen (ja suojaaminen)?
  

Koti ilman kissaa on vain talo!
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
miukuMauku
Karvinen
**
Poissa


Täällä on kivaa!

Viestejä: 457
Liittynyt: 04.11.2007
Sukupuoli: Nainen
Re: Kissan omistajan arki on sitten ihanaa...
Vastaus #1 - 10.08.2013 klo 09:00:34
Tulosta viesti  
Mikä silmäkoko rappausverkossa on? Hiiri kuulemma pääsee sisään pikkusormen kynnen kokoisesta aukosta ja päästäiset ovat usein hiirestä pienempiä.

Jos aitauksen alaosaan laittaisi ulkopuolelle pellin tai pleksin, niin maata pitkin tlulevat otukset eivät pääsisi sisään.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
abcdrf
Karvinen
**
Poissa



Viestejä: 291
Sijainti: Jyväskylä
Liittynyt: 20.04.2012
Re: Kissan omistajan arki on sitten ihanaa...
Vastaus #2 - 10.08.2013 klo 12:10:29
Tulosta viesti  
Rappausverkon silmäkoko on muistaakseni 12x12 mm (siis vähän yli sentin ja neliskanttinen siis). Ehkä siitä pienimmät päästäiset pääsevät läpi (mutta voisin kuvitella etteivät isommat enää - tosin pienistä raoistahan ne läpi menevät tunnetusti).

Yhtä nurkkaa tuossa itse katselin, että saattaa olla että siitä hiiret pääsevät. Ongelma on vain se, että se on kohta jossa verkko menee betoniseinän vierustaa pitkin (10 - 20 cm matkalta) joten sitä ei oikein saa kiinni mitenkään (tai saa varmaan jotenkin...) ja yhdessä kohdassa on seinässä kohouma, joten sen alapuolelle jäänee rakoa, josta ehkä hiirikin pääsee kulkemaan. Ja se voi olla myös se niitten reitti siinä mielessä, että se on vanhan autotallin (nykyisin varasto) oven vieressä ja ovi on näin kesällä pidetty auki, että ilma vaihtuu. Ei sielläkään mitään sellaista ole, minkä pitäisi hiiriä houkutella, muuta kuin että on tietty tuulensuojaa jne.
  

Koti ilman kissaa on vain talo!
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Heidi85
Maitoviiksi
Poissa


Täällä on kivaa. :)

Viestejä: 5
Liittynyt: 21.08.2013
Re: Kissan omistajan arki on sitten ihanaa...
Vastaus #3 - 29.08.2013 klo 18:45:43
Tulosta viesti  
Minulla on kaksi kissaa, enä voisi kuvitella elämää ilman niitä Hymiö Ne on mun vauvoja <3
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
 
  « Koti ‹ Alue Sivun alkuun