Apua kaivataan!

Anton on ottanut tavaksi repiä verhot alas. Tapa lähti liikkeelle läksyhuoneen verhoista, jotka tippuvat herkästi, ja nyt osansa saavat myös olohuoneen verhot. (Asun kaksiossa, eli voisi oikeastaan sanoa, että kaikki verhot...) Alunperin verhot tulivat alas silloin tällöin, nyt monta kertaa päivässä. Kyse ei ole siitä, että Anton kiipeilisi verhoissa tai teroittaisi niihin kyntensä, vaan se nimenomaan tarttuu verhoon kiinni ja kiskoo sitä niin kauan, että nipsut antavat periksi. (Pitäisiko hankkia niiden tilalle muumit...) 

Aluksi oletin ongelman johtuvan siitä, että Antonilla ei olisi tarpeeksi tekemistä. Enää selitys ei tunnu loogiselta- Antonilla on aina ollut paljon leluja ja korkea raapimispuu, ja sen kanssa on touhuttu paljon päivittäin. Lisäsin aktivointia, kun ongelmia alkoi ilmetä, mutta siitä ei ollut apua.

Sitten oletin, että kyseessä on huomionhaku, ja jätin verhojen repimisen huomiotta. Tulos - verhot toistuvasti lattialla, ja tiuhutyönsä jälkeen itseensä hyvin tyytyväinen kissa jatkoi tyynesti muita touhujaan. Verhot tulevat alas myös nukkuessani, ja silloin kun olen poissa kotoa, eli aikoina, joilloin repimisellä ei ainakaan saisi huomiota.

Ostin kissakarkotetta, jota suihkutin verhoihin. Kahdessa päivässä pullo oli tyhjä, ja Anton repi verhoja karkotteesta huolimatta yhtä suurella antaumuksella, kuin ennenkin.

Yritin sulkea läksyhuoneen liukuoven, jonka verhot ovat etenkin saaneet kovaa kohtelua -> Anton siirtyi repimään olohuoneen verhoja. Ja oppi avaamaan liukuovenkin, ja kas - läksyhuoneen verhot löytyivät taas lattialta.

Anton tietää selvästi, että verhoihin koskeminen on kiellettyä. Jos olen samassa huoneessa, se istuu siinä kohtaa, mistä se tavallisesti verhot on alas repinyt, ja katsoo vuoroin minua ja vuoroin verhoja ja naukuu kaihoisasti. Jos kiellän, Anton (ehkä) lopettaa repimisen hetkeksi, ja palaa kohta takaisin pahantekoon.

Tällä hetkellä käynnissä on avoin sota. Nykyisin mun käpy kärähtää heti, kun Anton koskee verhoihin. En tiedä, mitä tekisin. Tavan muuttamista vaikeuttaa se, etten ymmärrä, mistä se voi johtua! Antonilla ei ole muunlaista ongelmakäyttäytymistä, sillä on runsaammin tekemistä, kuin useimmilla tuntemillani sisäkissoilla, enkä omasta mielestäni ole hirveitä aikoja poissa kotoakaan, eli ei sen luulisi olevan yksinäinenkään. Musta vaikuttaa siltä, että verhojen repiminen yksinkertaisesti tuntuu Antonista mukavalta. Vaikuttaa, että siitä on jännitävää, miten verhot nipsu kerrallaan antavat nykien periksi, ja lopulta romahtavat alas. Viehätys näyttää olevan hiukan samanlainen, kuin valuvassa vesihanassa - kiinnostava ja hiukan jännittävä leikki.

Tällä hetkellä yritän toimia niin, että leikitän Antonia paljon ja kehun sitä, kun se jättää verhot rauhaan (jopa huimaksi puoleksitunniksi kerrallaan...) Kun Anton sitten taas käy käsiksi verhoihin, pistän sen minuutiksi tai pariksi jäähylle suureen puiseen vaatekaappiin. Se tuntuu paremmalta, kuin pistää Anton jäähylle kantokoppaan, koska siellä sillä on enemmän tilaa, ja koska kopassa Antonilla on oma peti, enkä halua, että kantokoppa yhdistyy rangaistukseen. Muutaman kerran olen suuttunut niin pahasti, että olen huutanut Antonille, mutta siitä ei tietenkään seuraa kuin huono omatunto ja vauhko kissa.

Musta on inhottavaa olla Antonille jatkuvasti vihainen, mutta verhojen kiinnittäminen uudelleen ja uudelleen (eilen viisi kertaa) alkaa olla rasittavaa. Eikä niitä voi jättää kiinnittämättäkään, tai muuten parkkipaikalle kiinnostava näköala mun arkielämän yksityiskohtiin.

Tätä verhojen repimistä on esiintynyt noin puoli vuotta, mutta nyt kuluneen - sanotaan vaikka kahden viikon - aikana se on räjähtänyt käsiin. Mua jännittää myös se, että noin kolmen viikon kuluttua tulee toinen kissa! Helpottaakohan tämä ongelma, kun Antonilla on jatkuvasti tarjolla seuraa ja enemmän tekemistä, vai onko mulla kohta kaksi verhoaddiktielukkaa?

Muoks: Tuli vielä mieleen, että mielestäni ongelma paheni samoin aikoihin, kun siirryimme Antonin kanssa runsaampaan raakaruokintaan. En tiedä, liittyykö se mitenkään tähän. Onko mahdollista, että ruokavalion muutoksen takia kissalla olisi enemmän energiaa, joka sitten purkautuisi tällä tavalla?

Ärsyttävää, kyllä! Meillä oli sama ongelma jonkin aikaa Mimosan kanssa... Makkarin samettiverhot, ah ne olivat niin kutsuvat... Ei tosiaankaan ole kiva ripustaa verhoja uudestaan ja uudestaan, vaikka niiden alas saaminen on varmaan jännää . Onneksi ongelma ratkesi sillä, että ostin uudet verhot (paksua puuvillaa). Niistä on kai hankalampi saada kiinni tms. Ehkä pari kertaa Mimosa on niihin hypännyt, mutta verhot ovat pysyneet ylhäällä. Että ehkä verhojen vaihto voisi auttaa...? Uskon, että kissakaverin tulo vähentää verhoihin hyppäämistä, siis sehän on niiiiiiin jännä tapahtuma!

PS: ehkä myös kynsien leikkaaminen lyhyeksi auttaisi (ei tosin meillä auttanut)

Täytyy tosiaan katsoa, pitääkö tässä ruveta tekemään muutoksia ja hankkia se rullaverho. Tällaisena tilanne kiristää pipoa. Mä vain pidänkin niin kovasti näistä mun verhoista. Voi huokaus, tuossa tuo nytkin istuu tähyilemässä verhoja ja naukumassa säälittävästi... Pitääkö rullaverhoihin olla joku oma erityinen teline, vai tuleeko se verhon mukana?

Antonin kynnet leikataan säännöllisesti. Olohuoneen verho on aika tanakkaa kangasta, ja sen alas vetäminen vaatii Antonilta enemmän vaivaa, kuin läksyhuoneen, mutta hyvällä menestyksellä se on nekin alas kiskonut. Toivottavasti tosiaan Jagon tuleminen suuntaisi tuota energiaa toisaalle...

Meillä Wilma oli ainoa, joka pienenä kiipeili verhoissa, mutta jo vuoden iässä jätti ne rauhaan. Liekö syynä se kissakaverikin, joka kotiutui meille niillä main.
Minä en voi suositella kuin lämpimästi sitä SSScat karkotinta. Se osottamaan niihin kohtiin missä Anton istuu eli niin että kantosäde osuu molempiin verhoihin ja tämä pullohan olisi lattialla siis. Kyllä kun muutaman kerran saa kyydit pullolta niin varmaankin loppuisi tuo verhojen nyhtäminen.
Meillä nykyään SSScatit on olohuoneen sohvalla aina kun ei olla kotona, estämässä sitä ettei kukaan pissaa sohvalle. Meillä ei sitäkään yleensä tehdä mutta kerran sekin on tapahtunut, joten toista tapahtumaa ei kaivata. Ja onpahan vähemmän karvaakin sohvassa. Kissoillahan on siis omassa huoneessaan toinen sohva, kiipeilypuu ja kiipeilylaudat seinässä, eteisessä pehmustettu penkki ja raapimatynnyri. Eli virikkeitä ja nukkumapaikkoja riittää.

ja jos niihin vielä saisi kiinni jotain helisevää, kisu saattaisi katsoa jotta parempiakin kohteita löytyy kuin nuo verhot

Mandy on myös keksinyt verhojen mukavan tarttumapinnan. Ennen se ei noteerannut verhoja mitenkään, mutta sitten käytin ne pesulassa ja sen jälkeen Mandy on ollut kovin kiinnostunut. Viimeisen kuukauden aikana verhoihin on ilmestynyt hirveästi kynnenjälkiä. Olen saanut hillittyä kissan touhuja taputtamalla käsiä yhteen (kieltomerkki, jonka Mandy tunnistaa) ja poistumalla itse kokonaan paikalta. Yleensä innostus aktiviteettiin loppuu, kun minä en ole seuraamassa. Tosin tuolla verhojen pesulakäynnillä on pakko olla jotakin tekemistä Mandyn kiinnostuksen kanssa.

Tosiaan minuakin kiinnostaisi, ovatko kielletyt aktiviteetit nyt vähentyneet, kun Antonilla on kissakaveri? Jos verho-ongelma on sillä ratkennut, niin hyvä juttu.

^ Kokeiltiin kaverini pennun sähköjohtoinnostukseen sitruunaa, greippiä ja tabascoa. Ja vielä mitä, pentu innostui kielletyistä kohteista kahta kauheammin, kun niissä oli uusi tuoksu.

Meillä Mandyn verhoinnostus jäi onneksi lyhyeksi. Olen edelleen ihan varma, että verhojen käyttäminen pesulassa jätti niihin jonkin tuoksun, josta Mandy kiinnostui.