Näyttäisi nyt kovin että meidän Juniorin nenäpipin on aiheuttanut calicivirus, en tiedä, mutta näin väittää testitulos.
Juniori on rokotettu PUREVAX RCP'llä, joka on

• PUREVAX RCP (heikennetty FHV, PLI IV ja inaktivoitu FCV)

Elikkä EI olisi pitänyt edes tarttua.
Enkä tiedä mistä tämä olisi tarttunut, kun ei ole ollut vieraiden kissojen kanssa kosketuksissa, eikä meidän tutut kissat ole kantajina.
Kissanäyttelyssä oltiin Lohjalla 31.12.2011, ja sielä oli käytössä oma sturdi, ainoastaan paneelihäkissä oli ulkona omasta sturdista.
Ei ole muualla ollut sylkietäisyydellä muista kissoissa.
Stressaan tällä hetkellä itseni kuoliaaksi, koska tämä on viimeinen asia mitä kaipasin tänne...
JUURI aloittanut kasvatuksen, toista sulhoa suunnitteilla ja tyhjästä tämmöinen.

Kaikki meidän kissat on rokotettu calicia vastaan, Juniori on ainoa, kellä on oireita.

Minun pitäisi valita kasvatustoimen ja Juniorin väliltä, enkä todellakaan halua luopua noin kultaisesta pojasta...
Voiko calici tarttua passiivisessa tilassa?
Muut meidän kissoista on terveitä, Pörrön testituloksissakaan ei ollut mitään viitteitä tartunnasta...

Testitulokset ovat täällä, ja ensinnäkin niissä on nimet pielessä.
Juniorin testit otettiin hengitysteiden läheltä (ylempi) ja Pörrön silmästä (alempi).

Ylemmässähän lukee Mayapaw's Pop... (Pörrö) ja alemmassa Junior, toisinpäin.

Tärisen, enkä tiedä mitä tehdä.

Olen pahoillani, jos tämmöinen aihe jo on.

Olen tässä nyt diagnoosista asti tutustunut miten tämä voi vaikuttaa, kuinka se voi tarttua...
Vieläkään ei ole loogista selitystä että MISTÄ tämä tuli, mutta ainoa paikka, mistä näin on voinut käydä, on Lohjan näyttely uutena vuotena... Sielä oli niin penteleen kylmä ja tiedä sit miten hyvin pöydät on pyyhitty...

Calici voi rokotetulla kissalla olla tosi lievä, esiintyä jopa pelkkänä nuhaisena nenänä. Alkoi ahdistamaan toden teolla, kun tautia voi kantaa _ihan_kuka_vaan_.
Nostattaa varpailleen, ja sitä alkaa 22 vuoden kissanomistuksen jälkeen olemaan tosi tarkka siitä mitä kotiinsa tuo. Tai kuka koskee kissoihin.. :/

Toivon vaan kovasti, että saan pitää Junnun ja jatkaa kasvatusta... Mutta ehdottomasti, jos kasvatusken ja pojan väliltä pitää valita, on se ehdottomasti tämä pikkuherra.

Voi hyvin olla, että tartunta on ollut jo ennen rokotusta. Toisaalta, rokotuskaan ei anna täyttä suojaa calicia ja herpestä vastaan. Jos huono tuuri käy, kissa voi tuollaisen saada ilman että pystyy sanomaan mistä/milloin se tuli. Turha itseään kiusata asialla.

Anyways, calici on pienempi paha kuin herpes ja useimmat käsittääkseni pystyvät herpeksenkin kanssa elämään melko normaalia elämää. Jotain hyvääkin.. Meillähän Piparilla on herpes, se sai viime syksynä pahan flunssan jolloin herpes löytyi. Sen jälkeen Pipari on onneksi näyttänyt olevan ihan kunnossa. Ensimmäinen reaktioni oli, että se sokeutuu jne., mutta  nyt melkein puoli vuotta myöhemmin kaikki on ainakin tässä vaiheessa ihan kunnossa.

Calici ja herpes voivat olla piilevinä "hienollakin" kissalla, ne ovat todella yleisiä. Kaikkihan eivät oireile, onko muut kissat testattu vai kuinka? Herpes ainakin aiheuttaa pentukuolleisuutta, calicista en tiedä. Omani tosin on  kastraattikolli, joten mitään jalostusmerkitystä herpeksellä ei meidän tapauksessa ole. En tiedä, onko jalostukseen erityisohjeita tartunnan saaneille. Kissamme ovat asuneet yhdessä vuoden päivät, eikä toinen kissamme ole saanut tartuntaa, vaikka herpes helposti tarttuukin. Sehän tarttuu vain aktiivitilassa, jollainen meillä oli vain viime syksynä. Ainakaan itse en ole mitään oireita sen jälkeen huomannut. Calicista en tiedä, olettaisin että sama koskee sitäkin mutta varma en todella ole. Itse olen yrittänyt eläinlääkäreiltä kysellä hoidosta, mutta ainakin herpeksen kohdalla huomasin, ettei sen hoidosta kamalasti ole kokemusta. Tosi harmillisia vaivoja nämä ovat, toivottavasti kissasi voi jatkossa hyvin.

Kissaliittohan ei asiasta tiedä käsitykseni mukaan edes yhtä paljon kuin Wikipedia. Tämä kun on näitä vaivoja, joita ei todellakaan kerrota eteenpäin jos tämmöinen kissalassa puhkeaa.
Se saastuttaa mainetta. Samoin kuin ei kerrota myöskään HCM, PKD ja FIP vaivoista.
Tuntuu olevan parempi pitää puhdasta mainetta yllä kuin rehellistä.
Itse en tätä peitä, kaikki meiltä tulevaisuudessa kissan ostavat saavat tietää tämän. Varovaisuus tulee kasvamaan reilusti.

Pörrön rokotuksesta on kohta vuosi ja Juniorin rokotus oli 10/2011, eli kumpikaan rokotus ei sen takia näy testissä positiivisena, osa tutkijoista kyllä on todennut että rokotettu kissa saattaa aina näyttää positiivista, vaikka tautia ei oikeasti olisikaan.
Tämä on kinasteluasioita tutkijoiden keskuudessa jonka takia asiasta ei ole varmuutta toistaiseksi.
Juniorihan sai tämän taudin Lohjan kissanäyttelyssä vuoden vaihteessa, muualla ei ole ollut läheistä kissakontaktia ja meidän kissat ovat olleet puhtaita tähän asti, AINAKIN oman silmä ja käsiropelon perusteella.
Olen nyt päivittäin katsonut kissojen korvat, silmät, suut, ikenet, posket ja nenän alueen kun olen etsinyt JOTAIN mikä antaisi epäilyksen tartunnasta.
Junnu ei pentuna juonut äidinmaitoa niin paljoa kuin olisi ollut suotavaa, tämän takia tartunta oletettavimmin on vain Juniorissa, ei kenessäkään muussa.
Arvatkaa tuleeko huono kasvattaja-olo? Tosin, pidin pennun hengissä, sen pitäisi olla tärkeämpää...

Testaan Juniorin ja Pörrön calicin varalta vielä ennen pentuja, mutta nyt toistaiseksi pidän vain kissat terveenä. Vitamiineja, hyvää ruokaa, lihaa, raikasta vettä, paljon lämpimiä pesiä ympäri kylmähköä kämppää.
Kissat peiton alle ja kainaloon, eipähän tule kylmä!

Kuten Pumpuli kirjoitti, herpes on isompi paha, vaikka tarttuukin vain aktiivisessa tilassa, mutta kissanpennut kuolevat poikkeuksetta aktivisoituneeseen herpekseen, calicia voi kantaa jokainen talous, jossa kissoja on 3 tai yli. Tämäkin on syy eläinlääkärin mukaan, miksi ei kannatta itseään alkaa ruoskimaan, koska kissoilla on laaja ja vahva viruskanta, joka pääsee tarttumaan myös rokotteiden läpi.

Juteltiin tänään eläinlääkärin kanssa, tämä antoi meille ihan vihreää valoa kasvatustoimen jatkamiselle, Junioria erillään pennuista pitäen.

Pitää ottaa kantaa tällai omalta näkökulmalta.
Meillä on 4 maine coonia ja näistä yksi on kohta 5 vuotta sitten sairastanut calicin. 2 kissoista on tullut talouteen tämän jälkeen. Tämä yksi on eri paikasta kuin kolme muuta, jotka ovat täysin terveistä tapauksia.

Artulla oli aika klassinen calici suun ja nielun haavaumineen. Herra kuitenkin parani kyseisestä taudista eikä ole jälkeenpäin positiivista testiä tuottanut. Se ei tosin tarkoita, etteikö herra kantaisi ko. virusta mutta tartuttamisriski on järjettömän paljon pienempi passiivitilassa Luin aikanaan hirvittävän määrän ulkomaisia (pääasiassa jenkkiläisiä) eläinlääkäreiden kirjoittamia artikkeleita aiheesta.

Sekundääritulehduksiin kissa sai antibioottia ja itse calicia vastaan käytiin massiivisella määrällä vitamiineja ja hivenaineita. Taudin hoidon yksi suurimmista asioista on stressitön elämä. Tämän vuoksi Arttu aikanaan jäi pois näyttelyistä, koska sen elämä ja elämän laatu oli meille tärkeämpää kuin tittelit. Herralla ei ole ollut oireen oiretta tuon episodin jälkeen, ja on käynyt esittelynäyttelyssä tuon jälkeen ollen yleisön suosikki (rakasti olla esillä ja kehräsi koko päivän niin, että häkkirivi tärisi). Arvostelunäyttelyyn en sitä kuitenkaan veisi enää.

Tsemppiä teille kovasti ja kisulle pikaista paranemista

Kiitos kiitos. En ihan reppanaksi tuota körilästä sanoisi Laihtui aikanaan 4,5 kiloiseksi, kun ei voinut syödä ja nykyään lähentelee eläkemasuineen yhdeksää kiloa
Oireita ei tosiaan ole ollut tuon yhden episodin jälkeen mutta sen jälkeen tosiaan oli 1,5 vuotta näyttelytaukoa. Viimeiset sertinsä siis haki tuon sairastamisen jälkeen. Arttu valmistui GIP:ksi ja siihen sai jäädä. Koin, että ulkomaanreissu olisi ollut herralle liikaa.
Unohtui edellisestä mainita, että meillä meni tuolloin myös tämän kissan kasvattajaan välit poikki, koska erehdyimme alkuperää selvittäessä kysymään heiltä, oliko pentuaikana ollut jotain kummallista oiretta kissoilla... Tämä kun oli eläinlääkärin näkemys asiasta. 

^ Näinhän sitä luulisi, mutta kai jotkut kasvattajat sitten ottaa epäluottamuslauseena sen, että kissojen pentuajoista kysellään liittyen johonkin ikävään asiaan...   Pitäisi kasvattajienkin muistaa, että vaikka kaiken tekisi oikein ja huolella, niin silti voi joku pöpö tulla, eikä se ole kenenkään syy. Eikä kasvatin omistajan kysymykset varmasti ole tarkoitettu syyttelyksi, vaan kissan parhaaksi.

Tämän takia minusta on äärimmäisen tärkeää, että kasvattajan kanssa sopii kemiat ja ajatukset yksiin. Kyllä sitä saa olla tyytyväinen, että omalle kohdalle on osunut niin ihanat kasvattajat, että kaikkea uskaltaa kysyä ja esim mahdollisista sairastumisista uskaltaa kertoa ilman, että tarvitsee pelätä välien katkeamista tai edes palkokasvien nokkaan vetämistä.

Noh. Onneksi ko. kasvattaja ei enää kasvata. 2 pentuetta teetti samasta yhdistelmästä ja se oli siinä. Siirtynyt koirien kasvattamiseen. Toivottavasti sillä puolella suhtautuu asioihin paremmin.