Vihdoinkin, vihdoinkin sain kissan unikaveriksi. Pojalla jäi kostea ja uimahallille tuoksuva pyyhe sänkymme jalkopäähän ja siihen Minni suostui asettumaan torkuille. Vielä minä opetan siitä kunnon unikaverin, joka jatkaa Iitan 16v uraa yöllisenä seuralaisena.

Ronjalla on nukkumapaikat kasvaessa muuttuneet. Nykyisin nukkuu päivällä kirjahyllyn ja sohvan sijaan kiipeilytelineen ylätasolla tai vessan laatikoston päällä, joka siis on patterin vieressä eli lämmin paikka. Sylissä myös nukkuu paljon ja yöt nukkuu edelleen mun jalkopäässä, paitsi äidin luona kyläillessä harvemmin. Hassua sinänsä, että ei kuitenkaan äidin luona nuku kissakaverin kanssa öitä, vaan tuolilla tai saunassa. Ehkä haluaa näyttää "isoveljelle" ettei oo mikään vauva enää, joka nukkuu äitin kanssa.

Söpöä!  Lallu on vähän naamasta meidän Sirun näköinen, varsinkin tuossa ensimmäisessä kuvassa katsoin, että kuka on napannut meidän kissan. 

eriador, voi miten söpö kainalokissa Harmi kun meidän tytöt ei ole tuollaisia, olis paljon mukavampaa nukkua kainalokissan kanssa kuin yksin kylmässä sängyssä

Kola ihana sylikissa usein nukuttaa minut Mutta se viihtyy kainalossa vain kun silittelen sitä, kun en enää jaksa silittää, se siirtyy jalkojen viereen. Yöllä tulee hurja pikkuihminen viereen nukkumaan, ja aamulla Kola löytyy aina työtuolista, mikä on selvästi sen lempipaikka.

Ei nuku meidän kissat kanssamme
Minttu ja nyt Peppikin viihtyvät parhaiten kaapin päällä olevassa pahvilaatikossa öisin, toisinaan ovat siellä lähestulkoon päällekkäin.
Päivisin Minttu torkkuu TV-tasolle nostetun jakkaran päällä, meinasi unissaan pudota ja kylläpä katsoi pahasti, kun minun oli pakko purskahtaa nauramaan. Peppi asuu päivät nykyään keittiön pöydällä.