Manulla varmaan ärsyttää sinussa se, että juuri kun tekisi mieli lähteä ulos, te laitattekin nukkumaan.

Suurimmaksi osaksi nämä meidän poitsut ovat pikku enkeleitä, siis nekin tihutyöt mitä tehdään ovat lähinnä söpöjä, eikä niinkään ärsyttäviä... Mutta eilen kyllä Arska myrkyn lykkäs. Oli yöllä narskutellut poikki koneen headsetin johdon! Oli vielä suhteellisen uusi headset, niin sinne meni 40e kankkulan kaivoon... Ja ei sillä että olisin niitä kuulokkeita tarvinnut tai mitään...

Yleensä neiti on mitä hurmaavin tapaus, mutta tiettyinä päivinä ei pinna vain meinaa riittää kaikkiin tempauksiin.
Kaikista ärsyttävin tapa on yöherättely: pitkään kokeilin esittää nukkuvaa ja yritin olla välittämättä moukumisesta, raapimapuun äänekkäästä kidutuksesta ja kaikesta muusta mikä hauskaa ääntä päästää, mutta juuri kun ajattelin suunnitelman olevan menestys, Mimir keksi mitkä esineet ovat sen verran arvokkaita että niiden ollessa hajoamisvaarassa minä hyppään kiltisti hereille. Yksiössä kun asun, kissaa on melkeinpä mahdotonta erottaa yöksi esimerkiksi perintöjalkalampusta, jonka kuvun saa helposti tassuilla hakkaamalla lommolle. Muita satunnaisia ärsytyksen aiheita ovat esimerkiksi liian rajut leikit (yllätyshyökkäykset nilkkoihin ja vielä pari kokeilua kiellon päälle ennen kuin suostutaan ymmärtämään, ettei tuota otusta nyt todellakaan huvita) ja kiipeäminen/ahtautuminen toistuvasti paikkoihin, joista ei sitten päästäkään pois omin voimin. Tänäänkin olen kaksi kertaa saanut hakea dramaattisesti karua kohtaloaan huutavan kissan tasapainoilemasta avonaisen oven päältä