Yllättävän rauhallisen yön jälkeen kissapaini meillä jatkuu. Ajattelin kysellä, että kuinka hurjaksi meno on yltynyt, kun olette tuoneet uuden kissan vanhan kaveriksi? Missä kohtaa pitää ihmisten puuttua kähinöihin, vai onko alkurähjäämiset nopeammin ohi, kun antaa kissojen tehdä tilit selviksi omaan tahtiinsa? Mistä tiedän, sattuuko pienempään, kun isompi painii sen kanssa?

Kessu täällä jahtaa Simppaa innoissaan (?) ja on paljon suurempana tietty niskan päällä. Pikkuinen inisee ja miukuu vähän väliä, kun se jää alakynteen. Sattuuko siihen vai onko se vain alistunut? Välillä Kessu kesken painimisen kuitenkin nuolee pentua ja välillä se pysähtyy pienen matkan päähän kuikuilemaan ja lähtee jahtaamaan pikkuista vasta, kun se tassuttelee pois Kessun näköpiiristä.

Hirveän vihamieliseltä ei kuitenkaan tilanne vaikuttaisi, Kessu kurisee ja vähän mouruaa, mutta ei murise eikä juuri sähise Simpalle, ja Simppa ei tunnu erityisesti pelkäävän Kessua, vielä ainakaan ainakin se uskaltaa käydä välillä syömässä.

Seuraanko siis tätä touhua tyynenä sivusta, vai pitääkö ruveta erotuomariksi? Meillä saa vähän huonosti kissat teljettyä erilleen toisistaan, ainut jos toisen sulkee vessaan ja laittaa toiselle oman hiekkalaatikon jonnekin muualle.

Eivät ne ainakaan pelokkailta vaikuta kumpikaan ja molemmat malttavat syödä, nukkua ja käydä hiekkalaatikolla painimatsien lomassa Eli tälleen puolen vuorokauden perusteella näyttää aika mukavalta. Sitä vain on niin "hysteerinen äiti" kun on ihan uusi tilanne

Leikiltä se minustakin kuulostaa, sinuna en olisi kovin huolissaan . Meillä ei tuo tutustumisvaihe mennyt ihan noin helposti, Mintulla keski huomattavasti kauemmin tottua uusiin tulokkaisiin. Kyllähän nuo välillä nykyäänkin painivat aika aggressiivisesti, välillä pitää mennä väliin, kun Minttuun sattuu (tai ainakin rupeaa valittamaan kun ei tykkää). Eiköhän se siitä lähde, kun noin hyvin tulevat jo nyt toimeen .

Oletteko siis sitä mieltä, että väliin ei kannata mennä, ellei sitten paini käy liian hurjaksi? Meillä kohta 2-vuotias leikattu narttu totuttelee just uuteen pikkusiskoonsa ja välillä pentu inisee ja miukuu itseään n. 6 kertaa isomman kissan alla niin, että pahaa tekee.

Meille tuli perjantaina pentu Kukaan ei ole vielä hyökänny pikkuisen kimppuun eikä paineja vielä olla nähty. Molemmat kissat kyllä sähisee ja murisee pienelle, Sessan lyö jopa tassulla (ilman kynsiä) ja Smulan vain nostaa tassunsa ylös, uhkailee.
Muuten Sessan seuraa kun pikkuinen leikkii ja on utelias. Smulan taas viihtyy entistä enemmän parvekkeella, poissa pikkuisesta.

Pennun tulosta on nyt kulunut tasan 2 viikkoa ja ystävyys on selkeästi alkanut kehittyä noiden karvapallojen välille. Painimatsit toki kuuluu edelleen arkeen, mutta enää vanhempi kissa ei tauotta kyttää pentua. On ne jopa hieman pesseetkin jo toisiaan. Eli näemmä tässä(kin) asiassa maltti on valttia!

Meillä on nyt ihan sama tilanne kyseessä. Toissailtana tuli Minnille Uroskissa kaveriksi ja välillä olen joutunut miettimään tosissani, että pitäiskö mennä väliin vai ei, sen verran kovaa temmeltävät. Toisaalta tosi vähän on oikein sähinää ja sit ne lepäilee toistensa lähettyvillä painien välissä. Eikö se ole niin että jos jompikumpi ei todellakaan tykkää toisesta, niin ei ne olisi edes samassa huoneessa ilman yhteenottoja? Huomasin myös, että ensimmäisen "hyökkäyksen" leikin aloittaessa tekee tasapuolisesti molemmat, eli jos toinen todella pelkäisi toista, ei kai se hyökkäis? Meilläkin on koko eroa aikamoisesti, vaikka on samanikäiset kisulit.
noh, tarkkaillaan ja toivotaan parasta!