Hei! Kellään kokemuksia kissojen onnettomuuksista..?

Asumme omakotitalossa, lähimmälle tielle ei ole kovinkaan pitkä matka. Autoja liikkuu ihan kiitettävästi kyseisellä tiellä. Meillä kaksi nuorta kissaa, pelkäävät autoja kuin ruttoa, hyppäävät läheiseen ojaan ja hyvin ovat sieltä suunnalta pysyneetkin poissa, toisessa suunnassa peltoaukeaa, missä saalistelevat pitkin päivää.  Eivät siis mene tien liki mielellään.

Viime sunnuntaina kissat olivat normaalisti ulkona ja kävivät välillä sisällä. Kissani noudattavat tarkkaa rutiinia, tulevat syömään tiettyyn aikaan ja joka ilta tulevat samaan aikaan sisälle. Siksi voin olla melkeinpä 100 % varma, jos kissaa ei näy sisälletulo aikaan missään, että jotain on sattunut. Toinen kissoista tuli sunnuntaina normaalia aikaisemmin sisälle, toista ei näkynyt missään. Kävin huutelemassa ja kiertelemässä taloa ja tonttia, mistään ei kuulunut mitään eikä kissaa näkynyt. Yleensä kissat tulevat katselemaan ja tulevat perään jos vien roskia tai muuta. Siksi rupesin hakemaan "kadonnutta" kissaa joka puolelta.

Pyysin avopuolisoni mukaan etsintöihin. Reilun puolen tunnin ajan kuluttua kissa löytyikin sattuman kaupalla. Raukka oli mennyt talomme alle sokkeliin. Murjotti apaattisena ja liikkumattomana, kun taskulampulla häntä katselimme pienestä luukusta. Siinä samassa tiesin, että hän on loukkaantunut. Huutelimme ja yritimme saada kissaa tulemaan luoksemme. Sokkelo on äärettömän ahdas ja kissa oli erittäin huonossa paikassa. Sitkeän yrittelyn jälkeen kissa alkoi liikkua, toinen etutassu oli pahoin vääntynyt. Avopuolisoni ryömi kissaa vastaan. Nostimme kissan varovasti syliimme ja heti soittamaan päivystävälle eläinlääkärille.

Veimme kissan eläinlääkärille, eläinlääkäri epäili kissan ottaneen yhteen auton kanssa. Tutkittuaan kissan, missään ei ollut verta, ainoastaan toinen etutassu roikkui kirjaimellisesti kuin "räkä". Tassu ei kuitenkaan ollut mistään kohtaa poikki tai murtunut. Eläinlääkäri kertoi huonot uutiset, kissan tassun hermosto vaurioitunut ylhäältä asti. Tässä tapauksessa parempi olisi ollut että olisikin murtunut. Kissa ei pysty ottamaan tassullaan tukea, vaan raahaa sitä mukanaan. Hermostovaurioissa voi vain aika parantaa nuorella kissalla, vanha kissa olisi kuulemma jouduttu lopettamaan. Kellään kokemuksia?

Kissa on erittäin sitkeää sorttia ja onkin koko ajan menossa vahingoittuneesta tassusta huolimatta. Eläinlääkäri sanoi, että jos kissa ei syö tai pysty hoitamaan tarpeitaan, hänen ei ole mahdollisuuksia parantua. 1 vko katsellaan ja seurataan. 2 vkolla käynti uudestaan lääkärillä. Kissa ei reagoinut millään tavalla lääkärin puristellessa anturoita. Se on kuulemma erittäin huono merkki ja niin onkin. Kissalla on kipulääkitys, mutta lekuri sanoi että hermostovian takia tassussa ei ole lainkaan tuntoa. Päiviä kissan tilaa seuranneena kissa syö, käy laatikolla tehden molempia asioitaan ihan normaalisti. Yritti eilen ottaa toista kissaa hännästä molemmilla käpälillään. Tämän vaurioituneen tassun saa kyllä nostettua ylös, mutta ihmisen käteen verraten kyynärpäästä alaspäin ei toimi, ranne roikkuu. Amputointi mitä luultavammin edessä, jos ei ala toimimaan ajan kanssa. Nuorella kissalla nämä ilmeisesti jollain tapaa saattavat vielä korjaantua. Kissa on kuitenkin normaali itsensä. Inhottavalta vain tuo tassu näyttää.

Itse epäilen josko kissa on tippunut jostain, puusta tai vastaavalta suoraan kätensä päälle, koska muita vaurioita ei löytynyt, eikä mistään löytynyt verta tai haavoja/vastaavia. Tassu vain kärsinyt.

Meidän vanha kissamme myös loukkaantui aikoinaan ja luultavasti juuri jäi auton alle. Silläkään ei päälle päin näkynyt mitään, ei verta tai ruhjeita, vain toinen takatassu roikkui aivan "elottomana".  ja kissalla oli myös tosi kovat tuskat.
Lääkäri sanoi, että melko varmasti oli jäänyt auton alle ja sanoi, että siitä useinkaan ei jää päällepäin näkyviä vammoja. (Siskoni kissa muuten kuoli jäätyään auton alle, eikä päälle päin näkynyt mitään ruhjeita tai verta silläkään.)
Lääkäri tutki kissan ja sillä oli koko takatassu aivan murskana.  Vaihtoehdot oli jalan jäykistäminen ja amputointi. Lääkäri suositteli amputointia, sanoi että kissa pärjää kolme jalkaisena paremmin, kuin jäykistetyn tassun kanssa. Niinpä päädyttiin amputointiin. Aluksi kissa oli valtavan surkean ja jopa järkyttävän näköinen ja itkin monta viikkoa. Mutta pikkuhiljaa totuimme kaikki tilanteeseen, kissakin. Muutaman viikon päästä jo juoksenteli, kuten ennenkin. 
Eli amputaatio ei ole mikään huono ratkaisu, jos ei jalkaa kuntoon muuten saada. Meidän Nikke-kolli eli kolme jalkaisena vielä monta onnellista vuotta. Mutta nyt on jo vuosia sitten lähtenyt sateenkaarisillalle.

Ehkäpä nyt kantapään kautta opit, miksi kissoja ei tule päästää ulkoilemaan omatoimisesti

Ikävää, toivottavasti kaikki järjestyy parhain päin ja ei tosiaan kannata päästää sen jälkeen jatkossa enää valvomatta kissaa ulos. Nörtti on täysin sisäkissa mutta kunhan tottuu valjaisiin, pääsee sen turvin haistelemaan ulkomaailmaa.

anneli kirjoitti 26.10.2006 klo 19:30:48:


Itsekkin olen kerran tuollaiseen kusipäähän törmännut. Ajettiin auton takana ja nähtiin kuinka auto oikein teki koukkaisen osuakseen tien reunassa olevaan kissaan. Onneksi ei osunut, koska kissa ilmeisesti pelästyi ja loikkasi ojaan.

Vaari kertoi minulle, että nuorenpana oli kanssa todistanut samaisen tilanteen, sillä erotuksella että oli osunut kissaan. No vaari sitten oli ajanut auton perässä huoltoasemalle ja menny vähän jututtamaan kaveria (semoinen nuori jolppi, varmaankin juuri saanut ajokortin), että oliko tuo nyt ihan fiksusti tehty. Mitä jos joku tekisi sulle ihan samanlailla? Jolppi oli sitten siinä ruvennu vittuilemaan, niin vaari sitten oli vetässy kaveria turpaan ja sanonu jotain tämän suuntaista, että saisi kyllä sullekkin käydä samoin kuin tuolle kissalle, näin kauniisti sanottuna.

Vaari oli semmoinen aika iso kaveri ja harrasti nyrkkeilyä. Se ei vaan voi katsella vierestä, jos joku tekee pahaa eläimelle. Se puuttuu tilanteeseen välittömästi. Ja kiivasluonteinen kun on, niin aina ei käy ihan hyvin.

Todellakin opin kantapään kautta tämänkin asian.
Monta yötä valvoneena ajattelen mitä kaikkea kissalle olisi voinutkaan sattua. Turha jälkiviisaus ei omalla ja kissani kohdalla enää auta. Saa vaan aikaan pahemman olon

Kissa syö ja juo normaalisti ja saa hoidettua asiansa hiekkalaatikolla. Kipulääkityksellä tälläkin hetkellä, ei missään vaiheessa vaikeroinut kivusta. Raasu yrittää mennä samalla lailla, kuin ennenkin, mutta tajuaa myös, että samalla tavalla ei pääse enää kulkemaan.

Jotain hyviäkin merkkejä ilmassa. Yritti ottaa toista kissaa hännästä molemmilla tassuillaan, saa siis kipeän tassun nostettua ilmaan ja heiluteltua hiukan mutta ei pysty varaamaan ranteelleen painoa tai venyttelemään tassuaan kokonaan suoraksi, niin että kynnet tulisi näkyviin

Alettiin suunnittelemaan isoa kissa-aitausta pihalle, tilaa kun on. Alustavasti totutetaan valjaisiin. Opin siis kerrasta. Syytän itseäni tapahtuneesta. Olisihan minun pitänyt tajuta. Sitä vaan toivoo, että omalle kohdalle ei sattuisi. Täällä me vietetään kisun kanssa vapaata, otin töistä lomaa, että saan seurattua kissan tilaa 24 h. Tuossa se makoilee selällään ja kehrää.

Päivä kerrallaan eteenpäin.

Kiitos Iitukka. Kävin katsomassa kuvia, hyvin niistä selvän sai. Ja kiitos yksityisviestistä. Toivotaan parasta.
Ihana kisuli sullakin ollut. 

Yritin lisätä kuvia meidän ipanoista siinä onnistumatta, mutta joskus kun tästä viisastun, niin koitan saada kuvat meidän Leenusta ja Liinusta 

Voi miten surullista, ettei kissan jalka sitten parantunut.    Mutta toivottavasti uskallatte harkita sitä amputaatiota ennen kuin lopettamista. Kissa tottuu uskomattoman nopeasti kolmen jalan kanssa elämiseen. Niinkuin meille silloin leikannut lääkäri sanoi, että omistajille se on paljon kovempi pala, kuin kissalle itselleen.