Sivunvalintanappi Sivu: 1 ... 50 51 [52] 53 54  Lähetä aihe | Tulosta
 25 Kissojen totuttaminen toisiinsa (Luettu 233911 kertaa)
Celea
Karvakorva
*
Poissa


Täällä on kivaa. :)

Viestejä: 81
Liittynyt: 18.08.2013
Re: Kissojen totuttaminen toisiinsa
Vastaus #765 - 25.08.2013 klo 11:10:57
Tulosta viesti  
Molla kirjoitti 29.05.2013 klo 20:40:50:
Ongelmia on kissojen ruokinnan kanssa. Hoppu syö valtavalla vauhdilla, kun taas Noppa ruokailee hitaammin ja pitää taukoja. Hoppu syökin ensin oman kuppinsa tyhjäksi ja ryntää sitten Nopan kupille. Hiukan auttaa se, että syötän kissat eri paikoissa ja eri aikaan, mutta tuntuu kieltämättä hiukan hankalalta syöttää toinen kissa yläkerrassa ja toinen alakerrassa.

Meillä on sama ongelma sisarusten kanssa: Eemeli ahmii kauheaa vauhtia ja änkeää sitten Kiiran kupille. Kissat ovat silti aina syöneet ja syövät edelleenkin vierekkäin. Ensin kissojen ruokailua vahdittiin aina ja jos siskon kuppi kiinnosti, sanottiin topakasti ei ja laitettiin vaikka käsi tai jalka Eemelin nenän ja kupin väliin. Siitä sitten Eemeli pikkuhiljaa oppi ja nyt tilanne on se, että siskon kuppi kiinnostaa mutta ei kissalle tarvitse kuin ilmoittaa hiljaa että ei saa syödä siskon ruokia. Tietysti välillä syömistä täytyy vähän vahtia, mutta jos olen samassa huoneessa, yleensä Eemeli ei edes yritä mennä siskon kupille Hymiö
  

Eemeli, maatiaiskissa, s. 9.3.2010
Kiira, maatiaiskissa, s. 9.3.2010
Kissojen treeniblogi
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Evelyn
Karvakorva
*
Poissa


Kittypower!

Viestejä: 64
Sijainti: Espoo
Liittynyt: 24.06.2011
Sukupuoli: Nainen
Re: Kissojen totuttaminen toisiinsa
Vastaus #766 - 29.08.2013 klo 16:00:06
Tulosta viesti  
Jaiks. Jänskättää. Kotona hiljattain 8 vuotta täyttänyt leikattu kollipoika ja ollut ikänsä ainoana kissana ja huomion kohteena, saa huomenna kaverikseen noin 2-vuotiaan löytökissaneidin. Eilen laitettiin Feliway haihdutin töpseliin, ehtii olla sen 48 tuntia ennen kuin toinen napero saapuu mutta olis voinut tietenkin olla kauemminkin. Kotona olevalla kisulla Rooneyllä ei ole paljoa kokemuksia muista kissoista, paitsi noin 3-vuotiaana exän leikkaamattomasta kollipojasta jonka kanssa ei tulleet kauhean hyvin toimeen, ei kyllä kovin kauaa ehtineetkää olla yhdessä. Odotukset on kuitenkin korkealla tyttökissan suhteen Hymiö Wish me luck!
  

Rooney Armando 07/2005 kotikissa
Nuppu Kuura Amalia 01/2012 kotikissa, löytökissa Onnentassusta
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
sandra
Mörökölli
***
Poissa



Viestejä: 747
Sijainti: Keski-Uusimaa
Liittynyt: 12.07.2011
Sukupuoli: Nainen
Re: Kissojen totuttaminen toisiinsa
Vastaus #767 - 09.09.2013 klo 14:24:50
Tulosta viesti  
Onnea teidän yhteiseloon, Evelyn. Hymiö

Tänne kotiutuu kolmen viikon kuluttua tyttöpentu ja siinä mahtaa olla Mandylla ihmettelemistä. Mandy on kyllä ollut suurimman osan elämästään toisen kissan kanssa, joten uskon sen tottuvan. Varmasti alkuun sähinöitä ja murinoita tulee, mutta uskon ja toivon, että Mandy ajan saatossa kaverustuu toisen kisun kanssa. Varmuudella pentu tuo ainakin vauhtia Mandyn arkeen. Hymiö
  

Mandy, RAG a 04 (s. 04/2011)
Gitte, MCO ds 22 (s. 06/2013)

R.I.P Juppe, MCO a 22 (08/2006 -08/2013)
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Sella
Maitoviiksi
Poissa


Täällä on kivaa. :)

Viestejä: 3
Liittynyt: 11.09.2013
Re: Kissojen totuttaminen toisiinsa
Vastaus #768 - 28.09.2013 klo 11:57:35
Tulosta viesti  
Huoh.

Tätä asiaa on tässä ketjussa puitu ihan tuhottoman paljon, mutta laitan nyt oman tarinani tänne kuitenkin.

Minulla on 7-vuotias Telma-kissa, leikattu tyttö ja löytökissa, ollut kanssani pennusta asti. Hänellä oli myös pennusta asti kaverina Juice-poika ja hommat sujui ihan hyvin, oli yhteistä leikkiä ja elo oli muutenkin oikein leppoisaa ja tasa-arvoista (mitä nyt Juice välillä valtasi Teman nukkumapaikkoja yms. muuta äijäilyä).

Juice menehtyi vuosi sitten. Kokeilin Telmalle kaveriksi kollipentua. Siinä kävi sitten niin, että kollipentu otti melkein heti pomon paikan ja alkoi alistaa tyttöä oikein urakalla, tilanteen kärjistyessä siihen, että Telma vietti 90% ajastaan piileskellen ja aina liikkeellä ollessaan pentu höykytti minkä ehti.

Telma on aina ollut melko alistuva ja alkujaan pentuna siis ihan villikissa, löytöeläintalosta otettu. Vuosien varrella kuitenkin tullut rohkeammaksi ja luottavaiseksi, mutta aina ollut noiden poikien kanssa vähän niinkuin "se alempi", joka väistää.

No, puoli vuotta katselin pennun touhua ja päätin etsiä sille uuden kodin. Tilanne muuttui täysin; Telmasta tuli entistä rohkeampi ja sosiaalisempi, silminnähden vapautuneempi!
Tyttö on kuitenkin niin kauhean leikkisä, että ajattelin vielä kokeilla kaveria hänelle. Pennun lähdöstä on nyt useampi kuukausi.

Löysin toisen kissan, joka mielestäni oli luonteeltaan täysi napakymppi! Hän on Tuhkimo; 8-vuotias, alkujaan myös arka löytökissa, leikattu, kiltti, ei dominoiva, tottunut muihin kissoihin, todella hellyyttävä tapaus. Hän tuli meille viime sunnuntaina. TUhkimo on ollut pennusta asti kotikissana ja tyttökissan kaverina, myöhemmin kuvioissa ollut vanhempi kollikissa, jonka kanssa olivat kuulemma todella hyvät kaverukset.

Viime sunnuntaina tyttöjen kohdatessa oli normaalit pienet sähinät. Tuhkimo vietti ensimmisen illan ja yönsä sängyn alla pitäen matalaa profiilia. Telma puolestaan vaikutti hyvin uteliaalta uutta tulokasta kohtaan ja olisi kovin halunnut mennä tutkimaan tulijaa.
Seuraavina päivinä Tuhkimo uskaltautui jo tutkimaan asuntoa ja tervehtimään minuakin. Homma alkoi jo näyttää aika hyvältä, pari kertaa oli nenutkin vastakkain ilman sähinöitä ja hyvin intensiivistä tuijotusta oli ilmassa molemmin puolin, ihan puolen metrin etäisyydeltä.

Nyt on kuitenkin tilanne kääntynyt niin, että Tuhkimon ollessa liikkeellä, Telma seuraa häntä vähän matkan päästä ja kun toinen lähtee juoksemaan esim. kiipeilytelineeseen Telma juoksee perässä ja Tuhkimo säikähtää, sähisee ja huutaa. Aluksi Telma uskoi yhdestä sähinästä, nyt Tuhkimo joutuu huutamaan vähän aikaa, että Telma perääntyy karvat pörhöllään, kuin hidastetussa elokuvassa.

En oikein tiedä mikä tämä juttu on, koska aikoinaan Juicen kanssa Telman lempileikki oli juuri tuo perässä juokseminen ja säikäyttely; läpsiminen jne. Mutta silloin leikki oli molemminpuolista. Nyt toinen selvästi pelkää ja perääntyy ja se ikäänkuin ruokkii vanhaa kissaa takaa-ajoon entistä enemmän. Pari päivää sitten Telma ajoi Tuhkimon nurkkaan ja sähinöiden tuloksena oli naarmu Tuhkimon nenässä!
Viime yönä heräsin taas yhteen sähinöintiin ja aamulla löytyi kiipeilytelineen vierestä lattialta kuivuneet pissajäljet; olisiko Tuhkimo säikähtänyt niin, että tuli pissat lattialle?

Eilen tytöt taas yllättivät ja tulivat molemmat hetkeksi sohvalle pötköttämään (tosin minä siinä välissä) ja silloinkin Telman oli ensin tuijotettava toista hyyyvin pitkään ennen kuin pystyi "rentoutumaan".

Tuhkimo kulkee hyvin varautuneesti liikkeellä ollessaan ja Telman nähdessään hipsii yleensä telineeseen. Telma taas seurailee hyvin intensiivisesti hänen tekemisiään, kulkee vähän matalana, häntä alhaalla ja tilaisuuden tullen ajaa takaa ja tuloksena sitten tuo läpsiminen, sähinä jne. Ei niinkun tajua antaa olla rauhassa.

Tilanne on ahdistava. En halua, että uusi tulokas kärsii, hän on todella kiltti ja ihana. Enkä yhtään tajua Telman reaktioita; jotain reviirijuttuahan tämä varmasti on. Mutta kun ei se ihan enää siltä leikiltäkään vaikuta ja toi pissavahinko kyllä pisti miettimään, että onko toinen oikeasti noin paniikissa?!

Olisiko vinkkejä??? Onko tilanne toivoton? JOku sanoi joskus, että jos toinen kissa alussa uskoo toisen sähähdystä ja perääntyy niin se on hyvä merkki. Mutta kun tämä on nyt mennyt siihen, että pienet sähinät ei enää riitä ja sitten tulee läpsimistä puolin ja toisin.
Suurimman osan ajasta tytöt on erillään, Telma sama, rohkea itsensä, Tuhkimo hyvin varautunut. Tahtoisi selvästi tulla useammin tervehtimään, saamaan rapsutuksia jne. on todella hellyydenkipeä ja kehrääminen alkaa heti kun saa huomiota. Olen yrittänyt huomioida molempia tasapuolisesti jne.

Wc:ssä käydään normaalisti, ja kuivanaksut maistuu molemmille, vettäkin Tuhkimo uskaltaa käydä juomassa, että sen suhteen ei ongelmia...vielä..
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Petsku
Leijonakuningas
*****
Poissa


Nefi & Poju

Viestejä: 3047
Sijainti: Helsinki
Liittynyt: 15.09.2007
Sukupuoli: Mies
Re: Kissojen totuttaminen toisiinsa
Vastaus #769 - 03.10.2013 klo 13:30:47
Tulosta viesti  
Melko vähän aikaa on vielä kulunut, joten ehkei vielä kannata luovuttaa. Onko teillä kokeiltu Feliway-haihdutinta? Löytyy eläinkaupoista ja on siis rauhoittava feromonivalmiste. Toisiin tehoaa ja toisiin ei, mutta olisi kokeilun arvoinen.
  

Täällä vartioi Nefi (~03/2006) ja Poju (~04/2009).
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Adash
Karvakorva
*
Poissa


Shakira <3

Viestejä: 119
Liittynyt: 27.09.2013
Sukupuoli: Nainen
Re: Kissojen totuttaminen toisiinsa
Vastaus #770 - 09.11.2013 klo 11:09:23
Tulosta viesti  
Meillä on ollut tuo kaksi kertaa käytössä kun on tullut uusi pentu kotiin mut en usko siitä olevan mitään hyötyä. Ei ainakaan ole huomattu.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Adash
Karvakorva
*
Poissa


Shakira <3

Viestejä: 119
Liittynyt: 27.09.2013
Sukupuoli: Nainen
Re: Kissojen totuttaminen toisiinsa
Vastaus #771 - 13.11.2013 klo 10:10:41
Tulosta viesti  
Täällä on yhä sotatila menossa  Surullinen Juniori tuli 5 viikkoa sitten ja yhä sille muristaan kun on samassa tilassa. Epätoivoinen tilanne kun kasvattaja ei suostu ottamaan takaisin junnua.
Ja juniori iskee naskalit käteeni täysillä jopa leikkiessä, saati kammatessa ja toisen todella hyväluonteisen kissani saa huutamaan kun hyökkäilee.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
memory
Maitoviiksi
Poissa


Täällä on kivaa. :)

Viestejä: 20
Liittynyt: 09.12.2013
Re: Kissojen totuttaminen toisiinsa
Vastaus #772 - 09.12.2013 klo 18:00:23
Tulosta viesti  
Tänään saapui toinen pentu kotiin. Ensimmäinen, Tahvo nimeltään, tuli kaksi viikkoa sitten. Ikää pojalta löytyy 3,5 kk. Tänään tuli sitten 4kk tyttökisu, joka on kuitenkin huomattavasti isompi kuin meidän rääpälepoika.

Aluksi Tahvo oli suljettuna makuuhuoneeseen, jotta uusi tyttö, Sohvi, saisi tutustua asuntoon. Sohvi tutkiskelikin aikalailla, ja päästimme reilu vartin päästä Tahvon tutustumaan Sohviin.

Noin parin tunnin ajan ne katselivat toisiaan etäältä, lähelle tullessa vähän sähistiin. Sitten molemmat jo vähän rentoutuivat ja leikkivät (ei keskenään), ja alkoivat tulla lähemmäs toisiaan. Sähistiin taas ja heiluteltiin tassuja. Kumpikin uhitteli ja perääntyi vuorotellen, Sohvi sähisi ja Tahvo murisi. Kuuden tunnin jälkeen Sohvi nukahti syliini, ja Tahvo avopuolisoni syliin. Istuimme vierekkäin ja kaikki oli ok. Sitä ennen kissat olivat vähän leikkineet keskenään.

Sohvi ei ole syönyt vielä mitään, emmekä voi jättää ruokaa tarjolle koska Tahvo söisi kaiken. Pitää vain tarjota tasaisin väliajoin ruokaa. Nyt olemme (kirjoitan puhelimella) menossa Tahvon kanssa eläinlääkäriin, ja jätimme Sohville ruokaa. Toivottavasti se söisi. Vessassakaan ei ole käynyt, vähän mietityttää kun en usko että on samaa hiekkaa hoitokodissa (on pelastettu kissa) ollut. Meillä on kristallihiekkaa, toivon että tottuu siihen pian.

Edit. Illalla leikkivät jo hyvin keskenään, mutta Sohvi ei vieläkään syö kunnolla. Kanaherkut menee, samoin seipuuro (mutta sekään ei kokonaan), mutta raksut ja jauheliha eivät kiinnosta. Tyhmää, kun pitäisi raakaruokaan näiden kanssa siirtyä. Vessaankin se osasi mennä pissalle Hymiö
« Viimeksi muokattu: 10.12.2013 klo 07:33:20 Kirjoittaja memory »  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
ankkaumunkero
Maitoviiksi
Poissa



Viestejä: 8
Liittynyt: 23.01.2014
Re: Kissojen totuttaminen toisiinsa
Vastaus #773 - 11.04.2014 klo 14:53:28
Tulosta viesti  
Hei!
Olen uusi täällä keskustelualustoilla, joten toivon, että tämä on oikea keskustelu ja oma postaukseni tulee myös oikeaan paikkaan.  Täh

Olen suhteellisen tuore kissanomistaja. Sain ensimmäisen kissani tämän vuoden tammikuussa, noin kolme kuukautta sitten. Eemeli, noin 2-vuotias (voi olla 4-vuotiaskin) leikattu maatiaiskolli, oli meille tullessaan äärimmäisen arka, mutta vähitellen se on rohkaistunut ja kiintynyt minuun ja avomieheeni.  Pusu Eemeli tuli meille paikallisen kissayhdistyksen kautta, mutta ei koskaan ole elänyt missään rescue-taloissa. Eemeli tuli suoraan edelliseltä omistajalta, tosin muutaman viikon yksinolon jälkeen. Luullakseni Eemeli on viettänyt koko elämänsä ainoana kissana.

Tällä hetkellä olemme avomieheni kanssa molemmat paljon kotona ja Eemelin seurana. Kesällä tilanne kuitenkin muuttuu, kun molemmat palaamme työelämään ja olemme pitkiäkin päiviä poissa kotoa. Sen takia halusin hankkia Eemelille kaverin.

Nyt päästäänkin itse ongelmaan.  Epävarma Sain paikallisen kissarescue-yhdistyksen kautta Eemelille kaveriksi Miinan, noin nelivuotiaan leikatun entisen villikissan, joka on loukutettu ja loukuttamisen jälkeen vielä synnyttänyt pentuja. Miina on viettänyt kissatalolla viimeisen vuoden pienessä tilassa noin viiden muun kissan kanssa. Miina on äärimmäisen arka, sillä sitä ei uskoakseni koskaan ole kohdeltu muuten kuin haavilla ja nahkahansikkain - sillä siis ei ole ollut hellää ihmiskontaktia. Miina on ollut meillä nyt noin 1,5 viikkoa ja olen sen verran voittanut sen luottamusta, ettei se enää kuollakseen pelkää minua tai kynsi, kun lähestyn tai kuljen ohi.  Hymiö

Ongelma onkin Eemelin ja Miinan yhteiselo. Noin 1,5 viikkoa sitten, kun toin Miinan kotiin, oli tarkoitukseni esitellä tämä parivaljakko toisilleen vähitellen, suljetun oven kautta. Eemeli kuitenkin Miinan haistaessaan aivan sekosi ja innoissaan kurnuttaen (se ystävällinen tapa moikata) säntäili ympäri taloa. Kun yritin vielä Miinalle vettä, Eemeli SÄNTÄSI pienestä ovenraosta Miinan luokse.  Järkyttynyt Minkäänlaista tappelua ei syntynyt ja Eemeli iloisesti haisteli Miinaa, joka taas puolestaan kellahti lattiale selälleen makaamaan ja kieri siinä.

Nyt kun vahinko oli jo tapahtunut, eikä siitä seurannut tappelua, päätin antaa kissojen olla samassa tilassa. Tämä oli varmasti virhe.  Nolostunut Ensimmäiset pari päivää meni todella rauhassa. Eemeli oli aivan vallattoman innoissaan uudesta tulokkaasta. Kurnutti ja kulki Miinan perässä pyllyä haistellen. Kehräsi ja hyppeli innokkaana. Kuitenkin parin päivän päästä Miina alkoi luottaa ympäristöönsä ja minuun sen verran paljon, että se uskaltautui kävelemään samassa tilassa, jossa minä olin. Siitä alkoi Miinan reviirimerkkailu, eli se, että neiti hieroi poskiaan ja kylkiään kaikkialle, minne vain kykeni.

Kun Miina oli tällä tavalla merkannut asuntoamme, se alkoi suojella sitä Eemeliltä. Nyt tilanne on se, että Eemeli ei välttämättä uskalla enää mennä sinne, missä Miina on, sillä Miina saattaa kynsin puolustaa reviiriään. Muutaman kerran kisut on ottaneet yhteen, tosin aika rauhallisesti ja tappelut usein loppuvat heti.

Suurin ongelma on Miinan passiivis-aggressiivinen käytös: kun Eemeli lähestyy jotain aluetta, jonka Miina haluaa pitää omanaan, Miina saattaa hypätä tielle, värisyttää häntäänsä ja merkata paikkaa poskellaan. Useimmiten tilanteet päättyy siihen, että Eemeli perääntyy. Joskus Eemeli yrittää pitää puoliaan ja silloin tilanne yltyy mätkimiseksi.  Surullinen

En yhtään tiedä mitä nyt tehdä. Välillä olen lukinnut Miinan vessaan. Silloin Eemeli useimmiten tulee kurnuttamaan vessan ovelle ja yrittää kaapia oven auki. Kun avaan oven, kissat ensin tervehtivät toisiaan ja Miina usein alkaa kehrätä. Muutaman kylkihinkkaamisen jälkeen kuitenkin Miina useimmiten aloittaa aggressiivisen käytöksensä ja Eemeli lopulta kipittää pakoon.

Pitäisikö kissat esitellä toisilleen uudestaan? Miten teen sen, kun molemmat naukuvat toistensa seuraan ja suljettuun tilaan niin ahkerasti? Eemeli varsinkin tuntuu heti unohtavan Miinan aggressiivisen puolen ja kaipaa tämän seuraa, jos lukitsen Miinan pois. En myöskään osaa tuottaa niitä "positiivisia kokemuksia" molemmille oven molemmin puolin, kun Miina ei juurikaan syö ja sitä pitää siihen oikein maanitella. Eemeli taas on ovella enemmän kiinnostunut Miinasta toisella puolen, eikä siksi kiinnostu ruoasta, kun tarjoilen sen siihen paikkaan. Leikittäminenkin onnistuu vain Eemelin kanssa. Miina tykkää leikkiä vasta isommasa tilassa, jossa se pääsee kipittämään hyökkäilemään nurkan takaa ja vaanimaan lelua.

Kaikkein vaikeinta minun on ollut vaikea erottaa, onko kissojen tappelu uhkaavaa vai ei, eli pitääkö siihen puuttua. Se on selkeästi aggressiivista kissojen elekielestä päätellen (korvat takana, selkä kyyryssä ym.), mutta se ei välttämättä aina ala aggressiivisena. En myöskään osaa sanoa kumpi on vaarassa enemmän, jos tappelu yltyy pahaksi. Vaikka Miina näyttää olevan tässä se kiusaaja, Eemeli useimmiten heittää ensimmäisen kiven, eli mätkäisee Miinaa, joka useimmiten yrittää Eemeliin koskematta ajaa tämän pois. Surullinen

Mitä olette mieltä? Mitä minun tulisi tehdä? Mitä Miinan käytös tarkoittaa ja miten sitä voisi rauhoittaa? Mitä raivokas hännän värisyttäminen, poskilla merkkailu tai kehrääminen (nämä yleensä tapahtuvat kaikki samanaikaisest) tarkoittavat? Entä onko tämä tilanne liian stressaava Eemelille, joka antaa Miinalle periksi? Miksi Eemeli sitten aina unohtaa, että Miinasta on harmia ja kaipaa tämän seuraan?

Meillä on käytössä Feliway-sumutin ja olen myös suihkuttant lisäsuihketta yhteisiin paikkoihin. Sen lisäksi kissat ovat onnistuneesti jo leikkineet lähellä toisiaan, nukkuneet muutamat päikkärit vierekkäin (toisiaan koskettamatta tosin) ja jopa syöneet herkkuja suhteellisen lähellä toisiaan.  Pyöritä silmiä En siis tiedä, että onko kissojen keskinäinen käytös normaalia vai ei, kun osa merkeistä viittaa alkavaan ystävyyteen, osa taas piilevään ja vaaralliseen aggressioon. Kiitos jo etukäteen ja pahoittelut pitkästä viestistä!

ps. Tämä palsta on auttanut minua suunnattoman paljon uuden kissan kanssa. Kiitos siitä!  Pusu Pusu Pusu
  

Leikkivä kisu ei sammaloidu.
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Toscana
Leijonakuningas
*****
Poissa



Viestejä: 2864
Liittynyt: 21.11.2010
Re: Kissojen totuttaminen toisiinsa
Vastaus #774 - 12.04.2014 klo 13:10:13
Tulosta viesti  
Lainaus:
Mitä raivokas hännän värisyttäminen, poskilla merkkailu tai kehrääminen (nämä yleensä tapahtuvat kaikki samanaikaisest) tarkoittavat?


Tuo käyttäytyminen ei käsittääkseni ole ollenkaan mitään negatiivista, vaan ihan päinvastoin !  Kissan hännän värisyttäminen kertoo kissan olevan ihan täpinöissään, ainakin meillä kaikki kissat ovat värisyttäneet häntäänsä minkä kerkeävät, jos ovat olleet jostakin asiasta niin onnessa, ettei nahoissa tahdo pysyä ( jotain herkkuruokaa tiedossa tai ihan pelkästään oman rakkaan ihmisensä kohdatessa).  Eli kaikki hännän värisyttäminen ei ole merkkausta.  Häntä värisee minkä kerkee ja poskilla hierotaan kaikkea lähellä olevaa ( ihmisen jalkaa, kaapin ovia, tuolin jalkoja ym) ja kehrääminen on erittäin kovaäänistä - onnesta mykkyrässä oleva kissa !  Näin ainakin meillä.   Hymiö

Puskeminen ( poskilla tai koko vartalolla) on kissan tapa jättää oma hajunsa, mutta myöskin poimia tärkeitä hajuviestejä - ihan normaalia kissan viestityskäytöstä. 

Leikkihyökkäyksetkin tapahtuvat usein korvat luimussa, selkä köyryssä, tullaan kylki edellä karvat pörhöllä jättikissaa esittäen, että ei teidän tilanne minusta ainakaan vaikuta kovin huolestuttavalta, kallistuisin kyllä pikemminkin alkavaan ystävyyteen ja ihan normaaliin kissojen väliseen tutustumiskäyttäytymiseen,  kuin piilevään, vaaralliseen agressioon.   Näin pikaisesti vastattuna.   Toivottavasti enemmän näistä kissojen totuttamisesta toisiinsa kokemusta omaavat antavat sinulle parempaa vastausta.   Hieno juttu, että olet antanut rescue- kissoille uuden kodin !  Hymiö

  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
4Cats
Leijona
****
Poissa


Miau

Viestejä: 1323
Sijainti: Helsinki
Liittynyt: 16.11.2009
Sukupuoli: Nainen
Re: Kissojen totuttaminen toisiinsa
Vastaus #775 - 12.04.2014 klo 13:19:31
Tulosta viesti  
Todella hyvältähän tuo tilanne vaikuttaa ja siis omissa silmissä aivan päinvastaisesti tuon tulkitsisin kuin omistaja.

Anna kissojen tehdä tuttavuutta ihan rauhassa, sähähtelyjäkään ei tarvitse pelätä, sekin on ihan normaalia.
  
Sivun alkuun
WWW  
IP kirjattu
 
chocspot
Mörökölli
***
Poissa


Heippa!

Viestejä: 937
Liittynyt: 02.11.2011
Re: Kissojen totuttaminen toisiinsa
Vastaus #776 - 12.04.2014 klo 18:15:15
Tulosta viesti  
Meillä häntää värisytetään vain herkkukaapin edessä  Hymiö
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
ankkaumunkero
Maitoviiksi
Poissa



Viestejä: 8
Liittynyt: 23.01.2014
Re: Kissojen totuttaminen toisiinsa
Vastaus #777 - 12.04.2014 klo 22:57:12
Tulosta viesti  
Voi kiitos vastauksista! Huomasi ne vasta nyt.
Olen tämän päivän aikana ehtinyt huolissani konsultoida jos jonkinlaista kissatuntijaa ja kaikki ovat olleet samaa mieltä teidän kanssanne: tilanne vaikuttaa hyvältä. Huh. Kieli

Itse ehdin huolestua kovasti, kun olen niin suojelevainen tuon ensimmäisen kissani kanssa. Se kun on nyt välillä ollut normaalia vetäytyvämpi, eikä ole niin innoissaan tulokkaasta kuin mitä tulokas näemmä siitä.

Yritän nyt antaa paljon huomiota ensimmäiselle ja välttää sillä kateuskohtauskset. Tämän tulokkaan kanssa taas totutellaan yhdessäeloon. Hän kun on niin arka. Tänään tuo Miina ensimmäisen kerran puski myös minua ja antoi rapsuttaa hetken aikaa. Eemeli taas on tullut nukkumaan aina juuri sinne, missä satun milloinkin viettämään aikaani.  Pyöritä silmiä

Toivon sydämeni pohjasta, että näistä kissoista vielä tulee kaverukset. On ollut niin kovin syyllinen olo, kun päästin ne samaan tilaan liian aikaisin. Onneksi nyt tilanne vaikuttaa hyvältä ja minä taidan olla suurin hermoheikko.  Hymiö
  

Leikkivä kisu ei sammaloidu.
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
ankkaumunkero
Maitoviiksi
Poissa



Viestejä: 8
Liittynyt: 23.01.2014
Re: Kissojen totuttaminen toisiinsa
Vastaus #778 - 20.04.2014 klo 15:32:28
Tulosta viesti  
Hei taas!

Meillä ongelmat jatkuvat, enkä tiedä miten reagoida. Pohdin kovasti, pitäisikö kissat esitellä toisilleen uudestaan vaiko ei.

Yleisesti ottaen Eemeli ja Miina elävät oikein sovinnollisesti. Kuitenkin Miina tuntuu olevan aivan ihastunut Eemeliin, sillä se alkaa kehrätä miltei aina, kun Eemeli ohittaa sen (luulin tosiaan tätä ensin murinaksi, mutta ei, se on kehräämistä). Sen lisäksi Miina aloittaa yllämainitun poskilla merkkailun ja hännän värisyttelyn. Usein Miina myös yrittää puskea tai hinkata itseään Eemeliä vasten.

Silloin kun Eemeli ei välitä tästä, kaikki sujuu oikein hyvin. Kuitenkin jos Eemeli päättää suutahtaa, hän on myös se joka useimmiten ottaa nokkaansa, sillä Miina käyttää voimaa aivan eri tavalla kuin Eemeli. Miina useimmiten sähisee, murisee ja vähintäänkin kynsii tosissaan. Eemeli taas harvemmin tekee muuta kuin hyppii, sinkoilee ja tönii tassulla (yleensä ilman kynsiä).

Toisaalta ongelma on myös se, että minulle on edelleen epäselvää kumpi kisuista on dominantti osapuoli. Iltaisin Eemeli tuntuu saavan riehulikohtauksia ja se haluaa leikkiä Miinan kanssa. Miina taas ottaa tämän aivan liian tosissaan, alkaa sähistä ja murista ja lopulta aina pakenee omaan piilopaikkaansa. Silloin ainakin näyttää siltä, että Eemeli kiusaa Miinaa, joka ei uskalla pois piilostaan, kun Eemeli hätistää sen heti takaisin.

Miina on myös älyttömän kosketusherkkä (koskee niin ihmisen kuin eläimenkin kosketusta, pun intended). Olen muutaman kerran nähnyt, kun Miina ensin haluaa Eemelin lähelle ja Eemeli sitten pääatää sen ja päättää nuolla Miinan otsaa. Jos Eemeli kuitenkin nuolee myös selkää, Miina alkaa sähistä ja usein mätkäisee Eemeliä kovaakin. Tänä aamuna Eemeli sai ensimmäisen haavansa, kun Miina mätkäisi sitä nenänvarteen ja siitä kohtaa vuosi hieman verta. En tietenkään voi olla ihan varma, mutta Miina ei ole saanut oiketa haavoja Eemelin käsittelyssä.

Miina myös edelleen välillä ajaa (puskemalla ja kehräämällä) Eemelin pois ruokakupilta ja vessasta, joten näitäkin suorituksia pitää vartioida.

Itse olen eniten huolissani, sillä jatkuvasti tarkkailen kissoja ainakin sivusilmällä ja minun on vaikea rentoutua, kun pelkään, että ne satuttavat toisiaan. Mitä voisin tehdä, ettei verta enää vuodatettaisi tai ahdisteltaisi kaveria pois laatikolta? Kiitos taas vastauksista!
  

Leikkivä kisu ei sammaloidu.
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Celea
Karvakorva
*
Poissa


Täällä on kivaa. :)

Viestejä: 81
Liittynyt: 18.08.2013
Re: Kissojen totuttaminen toisiinsa
Vastaus #779 - 23.04.2014 klo 08:52:55
Tulosta viesti  
Oletko käyttänyt Miinaa eläinlääkärissä ja varmistanut ettei kosketusherkkyys ole kipua tai sairautta? Tuollainen selän aristaminen voisi kertoa esim. mahakivusta, munuaisongelmista, selkälihasten jumituksesta, selkärangan ongelmista, lonkkaongelmista tai jostain muusta. Voi myös olla että Miina on vaan vähän tosikompi ja ihastumisestaan huolimatta vielä vähän arastaa läheisyyttä Eemelin kanssa. Hellyysaggressio kissoilla on kohtalaisen yleistä ainakin ihmisiä kohtaan, ja johtuu siis siitä että kissa haluaa antautua hellittäväksi, mutta alkaa kuitenkin pelätä jossain vaiheessa ja siksi hyökkää. Mutta etenkin jos tuota aggressiota esiintyy nimenomaan samaan paikkaan koskemisen jälkeen, sulkisin pois mahdolliset terveysongelmat.

Muuten kuitenkin teillä vaikuttaisi menevän ihan hyvin, jos Miina kuitenkin kehrää ja tuntuu nauttivan Eemelin läsnäolosta. Kuvailemasi pojan hyppiminen ja sinkoilu Miinan kävellessä ohi voi olla ihan leikkiä vaan. Meillä Eemeli (terkkuja kaimalle!) saattaa alkaa lätkiä Kiiraa ohimennessä tassulla ja pomppia hölmön näköisesti ja tällä yrittää innostaa leikkiin.
  

Eemeli, maatiaiskissa, s. 9.3.2010
Kiira, maatiaiskissa, s. 9.3.2010
Kissojen treeniblogi
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Sivunvalintanappi Sivu: 1 ... 50 51 [52] 53 54 
Lähetä aihe | Tulosta
 
  « Koti ‹ Alue Sivun alkuun