Vinkkejä kaivataan
Parin viikon päästä meille muuttaa Vertti-poika asumaan. Vertti on hiukka alle 1-vuotias, leikattu ragdoll-poika ja nyt sit mietin mitä kaikkee pitää ottaa huomioon. Miten te ootte tutustuttanut kissat toisiinsa? Riittääkö yks Feliway pöhisemään 68 neliön kämppään (3 huonetta ja keittiö)? Sähinöitä tietenkin aluksi tulee, mutta mitenköhän toi nyt vaikuttaa ku uus tuleva kissa on hiukka vanhempi ku pentu.
Niin joo ja kuinka paljon aikasemmin toi Feliway pitää laittaa pöhisemään? Pari päivää?

Juu, Vertti on ollut kahdessa "kodissa" ennen meilletuloa ja molemmissa on ollut kissakaveri. Lisäks Vertti asustelee kasvattajan luona tän pari viikkoa ja on siellä muiden kissojen seurassa.
En mä oikeen kyl jaksais uskoa et jotain ongelmia tulee (nyt tietysti ku sanoin sen ääneen ni varmasti tulee ) alotetaan se tutustuminen vaan rauhallisesti. Toinen hiekkalaatikko täytyy muista ostaa ja uus kuppi. Onneks oon justiinsa tekemässä tilausta Zooplusalle, vessan taidan kyl ostaa ihan paikallisesta eläinkaupasta
Kyl Vertti niin lutunen oli, ku me käytiin hänt eilen kattomassa. Tuntus raukka kokoajan sanovan et "anteeksi että olen olemassa" ei häntä kuulemma hirveesti oltu rakastettu ekoissa kodeissa. Mut asia tosiaan korjaantuu sit ku hän pääsee tänne. Avokkiin Vertti rakastu ihan kympillä

Lainaus:



Nöhvis:  Onko Zylkenestä ollut apua kissojesi totuttamisessa toisiinsa eli onko Nekun päälle hyökkäykset loppuneet ?  Onko kissojen väliset suhteet jo paremmat ?

Hienoa, että kissoista on tullut kavereita !      Tuo äidilläsi hoidossa oleminen on varmasti auttanut kissojen välisiin suhteisiin, kun ovat olleet "ei-kenenkään-maalla", ts. ei kummankaan reviirillä. 

Meiän tilanne on se että n. 2 -vuotias kollimme ei siedä uutta pentua ollenkaan. Kaksi kertaa on päässyt hyökkämään pennun kimppuun ja olen mennyt väliin ja saanut itsekin maistaa kynsistä. Pentu tuli meille viime viikon torstaina ja ovat olleet pääosin eristyksissä toisistaan eri huoneissa.
Annan molemmille huomiota ja olemme vaihdelleet kissojen tavaroita keskenään jotta hajut sekottuisivat. Olen myös päästänyt kollin haistelemaan huoneeseen sillä aikaa kun pentu on viety kylppäriin ja toisin päin.
Mitään rauhoittumisen merkkejä ei ole vielä näkynyt, päinvastoin. Kollimme raivo pentua kohtaan tuntuu yltyvän.
Ole tärisee raivosta kun näkee vilaukseltakin pennun ovenraosta tms.
Luin ohjeita eräältä nettisivulta:
http://www.wvcats.com/integrating_cats.htm
Ohjeissa sanotaan että on todella vaikea saada kissoja sopeutumaan toisiinsa jos alku on ollut riitaisa. Ja meillä se todellakin alkoi kunnon tappelulla.

Onko tilanteessa toivoa? Onko kenelläkään muulla samantapaisia kokemuksia että kissat olisi alkuun hyökännyt toistensa kimppuun ihan tosisaan ja sitten myöhemmin olisi olleet ystäviä tai edes sietänyt toisiaan?
Apua!   

Ole, sieti hyvin meillä majailevaa veljeni kissanpentua ihan alusta asti ilman yhtäkään tappelua (pientä sähinää oli pennun puolelta, siinä kaikki).

Yritän arvioida onko parempi luovuttaa näin huonossa tilanteessa heti alkuun jotta kissat selviävät mahdollisimman helpolla, vai kannattaako lähteä todennäköisesti monen kuukauden stressaavaan tutustuttamisprojektiin.
Pentu on kiltti ja ihana ja ansaitsee arvoisensa kodin. Nyt hän joutuu olemaan todella paljon yksin pienessä huoneessa. Myös Olella on stressiä tilanteesta. Sydämeni särkyy kun ajattelen rakkaita kissojani ja miten paljon huolta/stressiä olen niille onnistunut aiheuttamaan.
Olisiko kissojen kannalta paras tässä tilanteessa että ne erotetaan ja pennulle etsitään uusi hyvä koti jossa ei ole agressiivista kollia vastassa?   

Meillä on Feliwayt käytössä ja hajuja sekoiteltiin jatkuvasti. Vaihdeltiin kissojen huoneita, hiekkalaatikoita yms. Tein myös oveen sellaisen ketjusysteemin että se aukeaa vain sen verran että kissat saa välillä katsella toisiaan.
Tilanne tuntui vaan pahenevan. Ne muutamat kerrat kun ne laitettiin valvonnan alla samaan tilaan niin tappelu oli todella "veristä", siis ihan kamalan näköisiä hyökkäyksiä Olen puolelta.
Sähinää, murinaa ja läpsimistä olen aiemmin nähnyt kissojen välienselvittelyssä ja silloin mielestäni ei tarvitse mennä väliin ja kissat varmaankin saavat välit turvallisesti selvitettyä. Mutta Olen ja Fannyn tapauksessa tilanne tuntui menevän liian vakavaksi ja vaaralliseksi.
Eilen veimme Fannyn sitten hoitoon avokin siskolle sillä ei ollut kiva pitää pentua lukittuna yksin makuuhuoneessa päivästä toiseen. Vaikka kävimme siellä sen kanssa leikkimässä ja silittämässä niin aika yksinäistä hänellä oli.    Kova ikävä on sillä olimme jo ehtineet kiintyä pentuun. 
Olin jo ajatellut kokonaan luopua pennusta mutta nyt haluamme kuitenkin vielä miettiä mitä teemme. Mutta samassa asunnossa Olea ja Fannya tuskin koskaan pystyy pitämään.   

Ei oikeastaan voi muutta sinne koska Fanny ei kyllä sopeudu lapsiin (kun on sen verran pelokas). Fia taas nauttii kun lapset leikkii hänen kanssaan.
Aiomme vielä yrittää viimeisenä keinona sitä että viemme molemmat, Olen ja Fannyn kylään kahdeksi viikoksi jonnekin mikä ei ole kummankaan reviiriä. Löysin netistä artikkelin jonka mukaan se voisi auttaa heitä tutustumaan.
Nyt pitää vaan löytää se sukulainen joka suostuu ottamaan tappelupukarit vaivoikseen.
Jos se ei auta niin sitten luovutamme ja etsimme jommallekummalle uuden kodin. Ensin ajattelin että se on ilmanmuuta Fanny joka muuttaa, mutta äitini haluaisi Olen omakseen joten pitää sitten harkita kummasta luovumme. Ole on mulle selvästi rakkaampi mutta jos hän äidilleni muuttaa niin pääsisin sentään käymään kylässä. Fanny taas joutuisi varmaan jonnekin muualle ja häntä en sitten voisi mennä tapaamaan. 
Mutta toivotaan että tuo viimeinen kokeilu onnistuisi. Kun niin haluttaisiin pitää molemmat kissat.