Kiitos Suklaatabby!
Käytiin tänään ekaa kertaa Pennyn kanssa ulkona. Pelotti kauheasti mutta Penny yritti olla rohkea ja antoi jopa naapurityttöjen silittää itseään! Lenkki oli varsin lupaava!

Nyt kysymys Coonien pään kehityksestä. Meillä on Veikka saanut pienestä pitäen noottia siitä, että otsa on hieman litteä ja pää on kovin pieni. "Kehittymässä" on tähän asti sanottu näyttelyssä. Nyt ikää on siis 11 kk ja pään arvio oli eilisessä näyttelyssä se, että posket ovat heikot ja pään malli tekee kummallisen vaikutelman. Serti saatiin silti kun kilpailua ei ollut, mutta pään virheet tekivät sen, että tuomari ei ottanut edes seuraaviin vertailuihin Veikkaa mukaan. Mutta kysymys kuuluu: onko vielä odotettavissa kehitystä päähän vai onko tämä nyt tässä? Käytännössähän jos kehitystä ei oikein enää tule, se tarkoittaa sitä että näyttelyura taitaa tyssätä tähän vaiheeseen, sillä seuraavassa luokassa tarvitaan jo päästäkin parempi kissa. Ei sillä, näyttelyissähän käydään harrastuneisuuden vuoksi meillä, ei tuloksen takia.

Tässä kuva eilisestä näyttelystä. Ehkä hahmottaa hieman päätä, ei kyllä kovin hyvin.

Minulla oli aiemmin aikuinen kastraatti-coonipoika ja nuori ragdoll-tyttö. Hyvin tulivat toimeen ja kissoilla oli siis ikäeroa noin viisi vuotta. Valitettavasti cooni-poika siirtyi kissojen taivaaseen alkusyksystä ollessaan vasta 7-vuotias. 2,5-vuotias ragdoll-tyttöni ihmetteli kovasti kaverin poismenoa ja oli tosi yksinäisen oloinen, välillä jopa apaattinen. Päätin hankkia sille pennun kaveriksi ja pari viikkoa sitten tänne muutti pikkuinen cooni-neiti. Ragdollini on tullut pennun kanssa hienosti toimeen. Vain pari päivää oli murinoita ja suhinoita, sitten jo leikittiin yhdessä. Nyt kisut ovat täysin kavereita keskenään ja vauhdikkaita ralleja juostaan joka aamu, päivä ja ilta. Oman kokemukseni perusteella voin siis sanoa, että ragdoll ja cooni sopivat mainiosti samaan talouteen.

Demi,  11-kuisen coonilapsen pää on ihan keskeneräinen, joten ei kannata tehdä mitään päätelmiä vielä. Se on ikä jossa coonipoika on yleensä venähtänyt jo isoihin raameihinsa mutta pää tulee vasta perästä! Tuossa vaiheessa pää näyttää usein tennispallolta ison vartalon "päässä"  Näyttelyissä joutuu tämän ikäisten kanssa kestämään kommentteja kehityksen epäsuhdasta kuten teillekin on sanottu, että pää on kehittymässä. Enpä tuosta "latteudesta" olisi huolissani. Kissasi on vain nyt juuri ikävimmässä iässä näyttelyiden kannalta: juuri siirtynyt nuorten luokasta aikuisten luokkaan ja sitä joudutaan monesti vertailemaan vanhempiin ja kehittyneempiin kissoihin. Puolen vuoden päästä tilanne voi olla toinen. Ja eri coonilinjat kasvavat eri tavoin, toiset  hyvin tasaisesti ja toiset epätasaisesti. Lopputuloshan on tärkein. Jos kissa ei tuossa iässä pärjää kisassa se ei ennusta tulevaa. Osa coonilinjoista on sellaisia, että kissat pärjäävät sopusuhtaisuutensa ja tasaisen alkukasvun  vuoksi hienosti pentu- ja nuorten luokissa ja vielä alkuun aikuisten luokissa, mutta kehitys eteneekin epäedulliseen suuntaan ja kissa ei pärjääkään enää muutaman vuoden iässä koska onkin aikuisena epäsuhta. Toisaalta on taas linjoja, joissa kissat ovat alkuun epäsuhtia ja sitten kehittyvät kumminkin loppupeleissä hyvin ja pärjäävät paremmin vasta kun ovat 2-3 -4 vuotiaita. Kissasi ei  hieman lattean pään takia jää varmaankaan jää pois jatkovertailuista vaan tämän hetkinen kehitystilanne on vain epäedullinen. Sulle Demi tullee Kissa-lehti. Luepa siitä maine coonin rotustandardista. Siellä lukee: "maine cooneilla on useammin tasainen kuin kaareva päälaki ... on täysin hyväksyttävää, että kissalla ei ole voimakasta kaarevuutta päälaella ja jos tuomarit kritisoivat sitä, se ei ole ihan oikein muttei ihan väärinkään" . Kyllä coonin päälaki saisi olla mieluummin pyöreä kuin lattana  ja  osa tuomareista siitä huomauttaa, mutta jos kissa kehittyy muuten hienosti niin latteahko päälaki ei tule estämään kissaa pärjäämästä näyttelyissä.  Pään muodot muotoutuvat kaikkein voimakkaimmin 2-3 vuoden iässä ja linjoista riippuen vaihtelua on tässä. Erityisesti profiili mutkautuu lopulliseen mutkaansa vasta  kahden vuoden jälkeen... aina kolmeen, neljään jopa viiteen vuoteen asti. ja etenkin kastraattiluokissa avoimessa saattaa kisata jo vanhempia kastraatteja jotka ovat leikattu ja aloittavat kisauran kastraattipuolella alusta jolloin sinun 11-kuista vauvaa vastaan sattaa tulla 4-vuotias valmis kissa. Osa tuomareista ottaa iän paremmin ja osa huonommin huomioon. Taisin nähdä teidän kissanne kun olin siinä leikkaamattomien puolella ruskeavalkoisen kanssa ja minusta hän näytti ihan kauniilta kissalta   Jatkakaa kisaa ja kuulostelkaa mitä aika tuo tullessaan  Ja yhden tuomarin kommenteista ei kannata masentua...ne arviot jotka toistuvat kerta toisensa jälkeen antavat suuntaa siitä mitä kissanne sitten on. Ei muuta kuin tsemppiä ja malttia odottaa vauvanne kasvua   Ja kuten Tehi tuossa kirjoitti  Ykästä  niin lisäkommenttina siihen, että Ykä on hieno valtavan iso poika ja on pärjännyt hienosti näyttelyissä.

Tosi paljon kiitoksia vastauksistanne tuohon pään kasvuun! Todella asiaan paneutuneita (kiitos erityisesti Racoon!) vastauksia. En nyt heitä hanskoja tiskiin vielä, vaan jatkamme näyttelyharrastusta edelleen - ehkä jossain vaiheessa pidämme pientä taukoakin.

Ehdin jo pohtia vaihtoehtoja, miten saisin itseni näyttelyihin muuten mukaan. Olen toki 25 vuotta käynyt yleisönä näyttelyissä, mutta ei se enää oikein tyydytä sitä tarvetta jonkinlaiseen jännitykseen sekä siihen, että haluan tehdä jotain. Mietin jo, jos lähtisi pelkästään assariksi näyttelyihin, jotta harrastus jatkuisi mielekkäänä, vaikka omaa kissaa ei näyttelyssä olisikaan. Voisihan sitä sitäpaitsi silti tehdä niin, vaikka harvakseltaan omaakin kissaa näyttelyttäisi...

Ihana tuo skarlettin Penny! 

Täältä löytyy myös kaksi kappaletta maine cooneja, molemmat kastraatteja. Ensimmäinen tuli ihan puhtaasti vahingossa "rescue"-tapauksena, kun piti 2-vuotias neito saada nopeasti uuteen kotiin (isäntä oli uhannut mm. ampua sen). Tuli sitten meille ainakin väliaikaisesti, ja niinhän siinä kävi että ihastuin täysin neidin paitsi ulkonäköön, myös luonteeseen, eikä mennyt kauaa kun tuli toinen cooni taloon.

Matami Tintti Tellervo Titityy (FIN*NomenEst Gaby Glide)




Oiva Untamo (FIN*Wishmaster Bronco Billy)




Molemmat on kyllä niin superluonteita, ja Oiva on sellainen mammanpoika ja kultamussukka ettei tottakaan.  Nyt kun nuo alkavat jo olla tuon ikäisiä - Tintti reilu 9v ja Oivis pian 7v -, haluaisin laumaan uuden coonin kasvamaan. Sijoituspentua odoteltiin pitkään, mutta valitettavasti yhdistelmästä ei yhtäkään elävää vauvelia saatu. Kilpparit ja hopea/punahopea on oma heikkous, tai sitten musta/sinisavu olisi kiva.

Kysytäämpä nyt viisaammilta.

Kiinnitin tässä huomiota että meidän vanhemmalla kisulla on häntä yhtäkkiä ohentunut. Vielä kuukausi sitten oli paksu ja pörheä mutta nyt on lähinnä ohut. Onko siis normaalia että coonien turkki katoaa talvella? Muuten siis turkki on paksu ja kiiltävä, ei hilseile tai vaikuta rasvaiselta yms. Ja tosiaankin vain häntä on muuttunut tuollaiseksi ohueksi.

Jostain olin lukevinani että talvella tiputetaan karvat ja kesällä ollaan taas kunnon turkissa. Miten tuo kuulostaa hassulta, kun luulisi että talvella se turkki olisi tuuheimmillansa?